vanhempia kuvia

Mummulleni syntymäpäivälahjaksi virkkaamani patalappu. Tässä on kaksi puolta - tämä sinikeltainen puoli ja harmaa puoli. 

Yksi ysiluokan töistäni - valkoinen virkattu kori lankojani varten. Sisälle virkattu muoviputki pitää korin tosi hyvin kasassa pääsääntöisesti kaikki langatkin mahtuvat kuvaan. Kuva on otettu joskus alkuvuodesta, joten korin sisältö on siitä hieman päivittynyt.

Nopeaa iltapuuhaa - virkattu keltainen ruusu yksinkertaiseen kultaiseen pantaan laitettuna.

Yhden illan juttu - vihreä tuubihuivi oli tosi nopea tehdä.

Kesällä (LANTTILASTA!) ostetuista langoista lähti muotoutumaan isoäidinneliö, vähän isommassa mittakaavassa. Nyt vaan uhkaavasti alkaa lanka loppumaan, enkä oikein tiedä, että pitäisikö tämä purkaa - tuleekohan siitä edes mitään?

Tätäkin rose-lankaa on kaksi kerää vielä täysin käyttämättä - piti ottaa instagramiin hieno kuva, mutta sitten en keksinytkään langoille käyttötarkoitusta! No, joskus vielä tulee työ, johon tämä lanka on juuri täydellistä, ja sittenhän sitä löytyy jo valmiiksi.

Ysiluokalla neulottu tyynynpäällinen pääsi yhtenä lauantai-iltana otettuun tunnelmakuvaan mukaan. Isoin neulomani asia!

Eilen illalla keksin laittaa maalattuun pilttipurkkiin puikkoja ja koukkuja. Nyt se on lipaston päällä, ja jotenkin aika hauskan näköinen!

tulevaisuuden tyyliä ja taloudelliset mahdollisuudet

Tulevaisuuden tyylistä on paha mennä sanomaan oikein mitään. Kolme vuotta sitten, seiskaa aloitellessani, en olisi uskonut näyttäväni joskus tältä

tai tältä.

Pukeuduin ihan siisteihin vaatteisiin totta kai silloinkin, ehjiin ja puhtaisiin, koska se on aina kuulunut meillä tapoihin. Tyylillisesti ne vain olivat muita kolme vuotta jäljessä. Kävelin koulun käytäviä lenkkareissa (eikä siinä muuten mitään, mutta ne ei olleet uudet ja puhtoiset vaan muutamalla lenkillä käyneet, vähän jo tummuneet). Korkokengät oli ihan outo käsite, ja kaikki koulun juhlat tallustelin jossain tasapohjaisissa kengeissä. En käyttänyt mitään meikkejä. Talvet häpesin pihakengissä, kun kaikilla muilla oli hienot saapikkaat - en vaan osannut pyytää semmoisia, totta kai olisin saanut sellaiset.

Jossain vaiheessa se muuttui, aloin itse tiedostaa että voisi ehkä tehdä asialle jotain ja vähitellen tein. Yhdeksännellä luokalla ostin ensimmäisen ripsivärini ja käytin sitä sitten joka päivä, kun se oli niin hienoa. Muutenkin tyylini oli jo kehittynyt parempaan suuntaan - yksi iso asia siitä tosin puuttui. En ollut tarpeeksi rohkea pukeutumaan omaperäisesti, mutta onneksi nyt on sitäkin!

Nykyisin pukeudun mielestäni kivasti. En häpeä koulun käytävillä vaatteitani, ja joskus kopistelen jopa korkokengillä. Hameiden käyttö on lisääntynyt (jesjes) ja rohkeus muutenkin. Sitä ripsiväriä ei kyllä enää tule laitettua joka päivä, eikä oikeastaan mitään muutakaan. (siksi olenkin järkyttynyt nyt seiskalla olevasta pikkusiskostani, joka selittää miten joka aamu menee aikaa meikkaamiseen ja hiusten laittamiseen - pitäiskö mun myös? ei pitäisi) Kolme vuotta sitten en olisi uskonut olevani pukeutumisen kanssa tässä pisteessä - miten siis voisin nyt ennustaa, että miten pukeudun tulevaisuudessa?

Kuitenkin muutamia isompia perusasioita on helppo sanoa. Tulen varmasti hyödyntämään vanhemmiltani saatuja pukeutumisvinkkejä. Enemmän äidiltä, mutta myös isältä on tullut aiemmin mainitsemiani erittäin hyviä neuvoja, joita noudattamalla ei näytä mauttomalta - tyyli jokaisella on kuitenkin oma. Uskon siihen, että vaatekaapissa pitäisi aina olla muutama tietty vaatekappale, esimerkiksi musta pitkähihainen tai pikkumusta (no en nyt ihan omista mutta ehkä tulevaisuudessa!).

Taloudellisista mahdollisuuksista sitten. Mahdollisuuksiahan on ostella vaatteita normaaleista vaatekaupoista. H&M ja Seppälä ovat paikkoja, joista ostan toisinaan vaatteita, Lindexistä en juurikaan. Esprit, Vila.. kyllähän näitä on. En kulje Guessin vaatteissa ympäri vuoden, se kävisi liian kalliiksi, mutta eipä sille ole tarvettakaan. 

Kirpputorit ovat silti muodostuneet tärkeimmäksi vaateostospaikaksi (tietyissä rajoissa totta kai, jotain asioita nyt vain on sellaisia että ne ostetaan kaupasta eikä käytettynä). En oikein edes jaksa enää käydä tavallisissa vaatekaupoissa (onneksi äiti jaksaa), vaan etsin vaatteita tosiaan mieluummin kirpputoreilta. Saa taatusti omaperäisempiä vaatteita, joita ei ole joka toisella vastaantulijalla. Hinta on yleensä kohtuullinen ja monenlaista tavaraa on mahdollista ostaa täysin käyttämättömänä!

Yllä näkyvät kengät ovat molemmat Lanttilasta, käyttämättöminä. Ruskeat maksoivat 8€, mustat 9,50€. Kannoin ne kassan kautta tyytyväisenä kotiin, ja laskeskelin samalla rahallista säästöäni. Aika paljonhan näissä pystyy säästämään! 

Monessa aiemmassa (ainakin muutamassa) postauksessa olen maininnut, että "nyt tämä vaate muuten on Lanttilasta/Cetorilta". Ja niinhän se alkaa olla, kaikki pikkurahat vaihdan mieluusti ehjiin ja kauniisiin, rippusen verran omaperäisempiin vaatteisiin. tai kenkiin tai laukkuihin taitaitai

haaveita

Vanhojentanssimekko. Kun yhdeksännellä luokalla ollessani kuulin, että Tipalassa näitä tehdään itse, yllätyin. En tajunnut, että joku voi olla niin lahjakas! Joku niin nuori ihminen, ja vielä noin hieno vaate - en edes osannut ajatella, että joku ihan  oikeasti tekee näitä itse. 

Joka tapauksessa siitä lähtien se on ollut yksi iso unelmani. Olen miettinyt sitä aika paljon. Ehdottomasti olkaimellinen mekko - on tosi nolon näköistä, kun kesken tanssin pitää nostella mekkoa tosi näkyvästi (kyllä se näkyy, ei ole huomaamatonta vaikka voisi kuvitella). Tietystikin jos sellaista osaa pitää päällään, ei mitään vikaa ole. Itsestäni vaan tuntuu, että olisi "turvaton" olo - pelkäisin koko ajan, että kohta se tippuu. Joten, jotain joka menee olkapäiden yli! Sen kanssa voi tietysti käyttää mielikuvitusta, kuten kollaaseissa näkyy. Keltainen ei värinä tuossa mekossa miellytä, mutta sen kukallinen olkain on mielikuvituksellinen. 

Sitten helma ja väri - ei mitään liian ihonmyötästä helmaa, sellainen muhkea olisi aika kiva! Toisaalta kuvissa näkyvät helmat miellyttävät kaikki silmääni, niitäkin on niin monenlaisia. Kukkakuosillinen on malliltaan ihana ja kangas on tosi nätti, mutta yksivärisessä taas on oma viehätyksensä. Punainen olisi niin ihana!

Oikeastaan tämä on aika pelottava asia. Se on jo kässän kolmoskurssi, välissä on enää _yksi_ kurssi ennen sitä! Mistä ihmeestä kehitän itselleni sellaiset taidot, että kykenen ompelemaan täydellisen mekon? Sillä sitä sen pitää olla! Miten muka voin onnistua siinä, kun yksinkertaisessa hameessakin tarvitsen ohjeistusta suorien saumojen ompelemiseen. Ja yksi kurssi, miten sen aikana voi saada aikaan jotain tuollaista? Ainakaan minä? mitä jos kangas menee pilalle, leikkaan ison reiän keskelle tai jotain muuta? entä kaavat, millä taidolla ja mielikuvituksella sellaiset pitäisi osata tehdä? 

Villapaita. Ihana punavalkoraidallinen Tuutikki-villapaita on ollut haaveena jo vitosluokasta lähtien, nyt lukiossa taitaa olla sopiva hetki sen toteuttamiseen! Haluan eri mallisen kuin tässä kuvassa, tämä vain havainnollistamassa tätä ihanaa väriyhdistelmää (+ toi näyttää ihan puuvillaneuleelta). Tämä ei pelota ollenkaan niin paljon kuin tuo mekko - itseasiassa uskon kykeneväni tähän ihan hyvin!

Pitkänpitkät harmaat villasukat, nämäkin itselleni. Ainakin puolet langoistakin on jo valmiina, joulun jälkeen taidan hankkia lisää ja sitten neulon nämä ihanat! En malta odottaa!

kuvat weheartit

vähän valmista ja paljon kesken

Kurssin aikana olen kotonakin tehnyt jotain pikkuruista, koska syksyisin aina iskee pieni neuloosi! Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että olen inspiroivien ihmisten keskellä ja sukkakeskustelut ovat mielestäni mielenkiintoisimpia kuin viikonlopun mehevimmät bilejuorut. Noh, tässä kuitenkin kuvaa muutamasta asiasta!

Nämä raitasukat syntyivät kun oli pakko päästä neulomaan jotain. Raidoitus on hieman erilainen, koska jämälankani loppuivat kesken - mikä on tietysti hyvä asia, kun kuitenkin kyseessä ovat jämät. Näihin siis tartuin varmaan kahden kuukauden neulomattomuuden jälkeen kun alkoi jo ahdistaa aikaansaamattomuus. Mitään suunnitelmaa näihin ei ollut, mutta näkyy tämä lempiväriteema tässä ihan hyvin ainakin ;) 

Sitten veikeä malli - keijusukka! Niin nopea neuloa, kaunis tossukka! Aivan ihana, näitä pitää tehdä monta paria. Olin vain liian malttamaton sukkia tehdessäni, ja lopetin toisen sukan paljon toista aikaisemmin, kun en jaksanut laskea kerroksia. Nyt pöydälläni on siis yksi sopivan kokoinen sukka ja yksi liian pieni sukka. Pieni menee purkuun ja teen siitä sitten sopivan, niin pääsevät nämäkin käyttöön. 

Vähän punaista ystävälle, jonka lempiväri myös on punainen! Näistä tulee lempiväripostauksessa nähdyn kaltaiset conversesukat, mutta nauhat ja virkattu ympyrä + tähti puuttuvat. Päättelykin on tekemättä..

Pikkusiskolleni hänen lempiväriään, pinkkiä! Myös converset tulossa :) Ihanaa kun joku malli aina herättää huomiota ja sitten sitä saa neuloa!

Pahin UFO kaikista! Aloitin jo kesällä, en tiedä että mikä mättää! Malli on hauska ja helppo, mutta jotenkin ei millään ota valmistuakseen. Koska omistan vain yhdet bambupuikot, jouduin kylmänviileästi vetämään tästä ne pois, että pääsin aloittelemaan uutta työtä. Tämäkin eteni kurssin aikana vähäsen.

uusi lempivaate !?

Pitäisikö mun opetella hillitsemään tätä sinisen ostamista, en tiedä.. Mutta ihana tämä on, pehmeä, lämmin, juuri sopiva talvea ajatellen! (ja kevättä ja syksyä ja..) Tämähän on siis cetorilta ostettu hintaan 3€ !

Huonoista kuvista huolimatta takki on ihana (SININEN!!!), ja siinä on kauniit kultaiset napit. Mitään lappuja ei löytynyt, joten elättelen toiveita, että joku ihana ja herttainen ihminen on tämän käsin neulonut ja nyt se on päälläni kylminä päivinä tuomassa lämpöä ja hyvää mieltä. :) (sininensininensininen!)

esikuvia, perinnettä ja vähän muutakin

Pukeutumiseni esikuvina eivät ole julkkikset, tunnetut näyttelijät ja muusikot tai muut, joilla on  varaa ostaa niitä kaikista hienoimpia merkkivaatteita yhtenään. Olen tainnut itsekin sortua muutamaan sellaiseen, vaikkapa silloin kun ostin rippilahjarahoillani muiden asioiden lisäksi Guessin käsilaukun.

Kyllä tietysti huomioin näiden julkkistenkin vaatteet aina sellaiset nähdessäni, ja muodostan niistä mielipiteen. Saatan saada jotain inspiraatiotakin, mutta aktiivisesti en seuraa. Enemmän pukeutumisesikuvaa minulle antavat ns. oikeat ihmiset, joita näen päivittäin ympärilläni.

Koulun käytävillä (varsinkin ihanassa Tipalassa) näkee erilaisia, rohkeita ja omaperäisiä pukeutujia - se on ihan mahtavaa! Ei ole niinkään sanottua, että kaikkien pitäisi ostaa vaatteensa uutuuttaan kiiltävinä  H&M:n "uutuudet" -puolelta, vaan joukkoon mahtuvat niin kirpputorien suurkuluttajat kuin itse vaatteensa tekevät ihmisetkin (siinä on muuten jotain mitä tavoitella). Sellaiset ihmiset ovat pukeutumisesikuviani enemmän kuin mitkään kaukaiset julkkikset. Kaikista tärkein asia pukeutumisesikuvassani ei ole se, että hän käyttää vaatteita, jotka voisin itsekin pukea päälle. Tärkeintä on se, että hän käyttää niitä rohkeasti, välittämättä arvostelijoiden mielipiteistä. Se on hienoa.

Apu löytyy läheltä. 13-vuotias siskoni on mestaripukeutuja - hän löytää vaatteet tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja osaa katsoa asioita uusin silmin. Eli siis mikäli lempimekko on pesussa, asiasta selvitään silti - onhan vaatekaappi täynnä vaatteita. Ja jos totta puhutaan, kysyn vinkkejä välillä myös 9-vuotiaalta pikkusiskoltani.

Äitini on myös erittäin hyvä pukeutuja. Nauran välillä kavereiden jutuille heidän äideistään. "Taas se osti mulle vaaleenpunasen paidan, luuleeko se, että mä oon lapsi vieläkin? Oikeesti se ei kyl yhtää osaa ostaa mulle vaatteita!!!" Äidilläni on tapana aina välillä yllättää minut jollain vaatteella. Välillä se on paita, välillä housut, hame.. Kukaan tuntemani ihminen ei ole äitiäni tehokkaampi hyödyntämään kauppojen alennusmyyntejä! Jotkut kaverini myös kertovat neuvovansa äitejään pukeutumisessa - minusta ei olisi siihen. Toisinaan aamuisin kokovartalopeilin edessä pyörähtäessäni kysyn äidin mielipidettä vaatteistani, ja usein olen saanut rakentavia neuvoja ja käynyt vaatekaapilla uudestaan. 

80-lukua ! :-D (ehkei - tai no olisihan se aika hauskaa ollut - kaikki tämän näköisinä kulkeneet?)

Perinne on myös tärkeä - enkä nyt puhu siitä, että heiluisin sukujuhlissa kansallispuku päällä (en ole kyllä ikinä varsinaisissa sukujuhlissa ollutkaan). Se on sitä, miltä meillä näytetään, kun ovesta lähdetään ulos.

Ihan ensimmäinen sääntö on aina ollut ehjää ja puhdasta. Huomautusta tulee sekä äidin että isän suunnalta, mikäli aamulla ilmaantuu aamupalalle rikkinäisissä tai likaisissa vaatteissa. Sellaista ei saa tapahtua.

Paita ja sukat samaa väriä on ensimmäinen tyylisääntö jonka olen äidiltäni oppinut. Aina se ei kylläkään mene näin - välillä on tilanteita että sukkien väri on hauska ottaa vaikka rannekorusta tai housuista paidan sijaan. Toisinaan jalassa on parittomat tai muuten vaan ihan vaatteista poikkeavat sukat (onneksi kengät/villasukat peittää).

Tilanteessa pukeudutaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kouluun ei tavallisena arkimaanantaina mennä juhlamekossa, rippijuhliin ei mennä shortseissa ja topissa, talvella kuljetaan toppatakin, pipojen ja hanskojen kanssa. Tämä on tärkeää! Olen muutamaan otteeseen nolannut itseni niin yli- kuin alipukeutumallakin, ja toivon, etten toista tätä virhettä enää kovin usein.

Älä ole kirjava kuin kissan nahka tai sitten älä pukeudu kuin joulukuusi viittaavat siihen, että nyt on liikaa eri  värejä, kuoseja ja koruja päällä. Mauttomuuksiin asti ei voi pukea eri värejä päälle (jokainen varmaan määrittelee oman mauttomuusrajansa)

Tiukkaa huomautusta tulee myös siitä, jos vaikka toppi on liian paljastava tai shortsit ovat liian lyhyet. Tästä (kuten aikaisemminkin mainitsemistani!) säännöstä olen täysin samaa mieltä - mikään väriyhdistelmä tai ruokatahra ei ole mauttomampi kuin liian paljastava pukeutuminen. Ei mikään.

Juhlavaatteet juhlatilanteessa (ysiluokan kevätjuhla) ja leirivaatteet leireillessä :)

Muutama kuva tältä aamulta, kun meillä oli supertunti - oltiin tuolla kolme tuntia ja pidettiin hauskaa. Mullakin heilui puikot kädessä sen aikaa, kun en kirjoitellut tänne postausta tai ottanut kuvia. 

Tän jakson paras juttu on ehdottomasti ollut kässän kurssi! Kolme aamua viikossa nää kahdeksan aamut ei oo tuntunu missään, ja jokaisen kässän tunnin jälkeen olen jo odottanut seuraavaa - työt valmistuivat jutellessa ja hyvällä mielellä nopeasti (mitä nyt Eevaa vähän kiusattiin) ! jee

valmista tuli!

Ihan ensimmäiseksi lähdin kangasvarastoon etsimään hameeseen sopivaa kangasta. Parakissa oleilun takia kankaat oli pakattu muovilaatikoihin, enkä osannut alkaa etsimään. Katsoin tuloksetta monta laatikkoa, eikä mitään miellyttävää löytynyt. En oikein ollut edes perillä siitä, että millaista kankaan olisi oltava. Onneksi muutamalla muullakin oli tämä ongelma, ja opettaja oli myös etsimässä kangasta. Ilman opettajaa en olisi tätä kangasta löytänytkään - se oli ihan eri paikassa kuin mistä olin etsinyt. En oikein aluksi tiennyt, pidänkö kankaasta paljon vai vähän vähemmän. Pienen tutustumistuokion jälkeen tajusin, että käsissäni ollut kangas oli ehkä ihanin näkemäni!

Kankaanpalasessa ei tietystikään ollut mukana tarkempia tietoja siitä, että miltä ajalta se on, tai mitä materiaalia se on. Opettajani ja itseasiassa myös mummini ovat molemmat sitä mieltä, että se on villakangasta, ehkäpä 70-luvulta.

Ihana inspiraationlähteeni Vilja suostui toimimaan mallina hamettani kuvattaessa. Mahtavaa! Kyseessä on siis Gudrun Sjödenin hameen mallilla tehty uusi hame, ja onnekseni siitä tuli ilman jatkuvia välisovittelujakin täysin sopivan kokoinen. Tässä on samat hyvät asiat, mitkä alkuperäisessäkin hameessa - pituus riittää, hameessa pystyy hengittämään ja tietyissä tilanteissa tämäkin kelpaa juhlissakin. Tämän onnistumiseen olen siis tyytyväinen (eikä se tietenkään näyttäisi yhtään niin hienolta, ellei olisi näin hyvää mallia).

käskyn "Hanna hymyile" kelvollisin tulos

Sitten lähdin etsimään uutta kangasta. Kurssia oli jäljellä kahdeksan 75-minuuttista, joten minulla oli ihan hyvin aikaa. Etsin taas tovin tuloksetta, kunnes muistin luokan pöydällä olleen farkkukasan, ja sain idean farkuista tehdyistä hameesta. Hiihtelin luokkaan ja esitin mielestäni erinomaisen ideani opettajalle - sain kannatusta ja ryhdyin siis työhön.

Tein siis itselleni ohjeet edellisen hameen perusteella, ja ryhdyin toimeen. Leikkasin farkuista suikaleita, ja sitten ompelin ja saumuroin ne yhteen pitkäksi kappaleeksi. Ohjeessa käskettiin leikata toinen kappale keskeltä kahtia, mutta en silti tehnyt niin - selvisi ilman turhaa leikkelyäkin. Tämän hameen tekeminen oli hauskaa. Osittain sen takia, että tiesin jo, mitä teen - osittain taas sen takia, että materiaalina vanhat farkut olivat todella innostavat. Näistä pitää keksiä jotain muutakin, taidan kaivaa meidän kotona olevan ompelukoneen esiin ja pistää farkut palasiksi!

Tämä hame ei sujunut ihan mutkitta - ompelin aluksi liian pienen vyötärökappaleen, enkä mahtunut hameeseen sisään tai sieltä kunnolla uloskaan. Niinpä otin pyörän alle ja kaahailin mummille, ja mummin kanssa korjasimme hameen. Purimme vanhan vyötärökappaleen ja vetoketjun pois, ja laitoimme uudet tilalle. Edellisestä poiketen tässä mallissa vetoketju tulikin eteen, vyötärökappale oli korkeampi ja piste i:n päälle on kollaasin oikeassa yläkulmassa näkyvän läpän alla oleva hakanen (tarkemmin näkyvillä vasemmassa yläkulmassa)

Tätä mallia oli kiva tehdä ja ompelu pitkästä aikaa oli oikein mukavaa, taidan tosissaan kaivaa sen kotona olevan ompelukoneen esiin ja polkaista mummille vähän useamminkin :)

better than all the rest

Tässä se nyt on, kaikista parhain, lempivaate. Hame on Gudrun Sjödenin mallistoa, ja olen sen tosiaan äidiltäni saanut. Äitini taas on saanut sen veljensä vaimolta, ja siitä pidemmälle en hameen historiaa tiedäkään - onko se ostettu uutena vai tullut hänellekin jostain käytettynä. 

Kaikista parhain asia tässä hameessa on sen malli. Kauniisti rypytetty helma, jossa kangasta on tarpeeksi. Helma pyörähtää niin kauniisti, juuri niin prinsessamaisesti kuin lapsena prinsessaleikeissäkin! Takana oleva vetoketju mahdollistaa sen, että hameen saa helposti päälle ja se asettuu kauniisti.

Kiinnitin huomiota hameen sisällä olevan lapun tekstiin vasta opettajan kysyessä, että lukeeko siellä jossain suunnittelijaa. Katsoin lappua jotenkin huolimattomasti, enkä oikein meinannut saada selvää - lukiko siinä nyt Gudrun vai Gudrum, Sjöden vai Sjöder? Opettaja selvensi asian ja suositteli sitten googlettamaan suunnittelijan mallistoa, on kuulemma mielenkiintoisia vaatteita. Eipä ole toista samanlaista vielä kertaakaan kenenkään päällä vastaan tullutkaan.

Alhaalla vasemmalla näkyy hameen helmaa lähempää: kaunis koristenauha kiertää koko helman, ja alareunassa kulkee nauhan värinen pitsi. Oikealla taas näkyy hameen yläosan koristelua; kaksi kaunista kuvioitua koristenauhaa. Malli on tavallaan yksinkertainen ja kankaan pienet pisteet sulautuvat toisiinsa niin, etteivät ne pistä silmään. Juuri nämä ylä- ja alareunan koristukset antavatkin siis vaatteeseen sitä jotain, minkä takia se on niin omanlaisensa ja mieleinen.

(ei kannattanut silittää hametta kuvaa varten, turhaa sellainen, vai mitä?)

Sen värit - vihreä eri sävyissään - eivät muuten kuulu oikeastaan ollenkaan vaatevarastooni. Tässä hameessa ne kuitenkin miellyttävät silmää, tuntuu melkeinpä ettei tähän muut värit sopisikaan! Sanoisin siis, että ihanan erilaista vaihtelua (sinne ainaisen sinisen sekaan). Väriä antamassa mukana näkyy myös punaista, mutta siitähän kirjoittelinkin jo aikaisemmassa väripostauksessa. Useimmiten yhdistän tämän hameen mustan tai vaaleanruskean paidan (näkyvillä edellisessä postauksessa) kanssa. Kylmemmillä säillä pidennän paidan hihan pituutta pitkähihaiseen ja lisään sukkahousut - yleensä nekin mustat, välillä ruskeat.

Plussaa hameessa on ehdottomasti sen riittävä pituus! Kumarrellessa ei tarvitse pelätä, kyykistyä voi ongelmitta ja oikeastaan olemista ei muutenkaan tarvitse miettiä erityisen tarkasti. Pyöräilykin sujuu mutkattomasti, se on tärkeä asia myös. Lempihameeni ei ole turhan hieno koulussa tai muissa arkisissa tilanteissa käytettäväksi, mutta silti se on sen verran siisti, että käväisin toissakesänä se päälläni kaverin rippijuhlissa. Juhlissakin se on huoleton - hameessa voi ihan hyvin hengittää ja olla rennosti! :D

lempivaatepohdintoja

Tehtävänanto lempivaatteesta ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se päällisin puolin vaikutti. Seisoin vaatekaapillani tovin, selasin vanhoja kuvia ja käytin aikaa keksiäkseni sen vaatteen, joka oikeasti olisi se kaikista ihanin. Materiaali vaikuttaa tottakai, ja käyttötarkoitus. Onko vaate mukava arkikäyttöön soveltuva, vai onko se juhlakäyttöön tehty vaate, jota pitää suojella tarkoin lialta ja hajoamiselta.

Olen myös alkanut uudestaan käymään kirpputoreilla. En muistanutkaan, että miten hyvälaatuisia vaatteita ja muita asioita sieltä löytyykään! Yllä olevan kuvan mekko on ostettu cetorilta muutamalla eurolla, ja mitään vikaa siinä ei ollut - ei reikiä, ei lähtemättömiä likatahroja eikä se edes ollut mistään venynyt!

Äidiltä tullut villapaita on kylmän talviaamun pelastus. Se on takuuvarmasti lämmin, ja korkeamman kauluksen ansiosta ei haittaa, vaikka huivikin unohtuisi kotiin. Jos uhkaa tulla kuuma, hihoja saa nostettua ylös. Kauluksessa ja paidan yläosassa näkyvä koristelu toistuu myös paidan molemmissa hihoissa, muuten paita on sininen ja siinä on kuvassakin näkyviä valkoisia kuvioita. Tämä paita oli lempivaatteeksi valikoituneen hameen suurin kilpailija.

Tässä vaate, joka loppujen lopuksi valikoitui lempivaatteekseni. Tämä hame on myös äidiltäni tullut, ja ollut kovassa käytössä. Se on mukavan tuntuinen päällä - kelpaa joissain juhlissakin käytettäväksi, mutta siinä voi silti hengittää. 

Jälkeenpäin huomaan, että vaihtoehtoina minulla oli vain joko hameita ja mekkoja tai yläosia - housut eivät käyneet mielessäkään. En oikein tiedä missä vaiheessa farkkutyttö muuttui enemmän hametytöksi. Ennen en olisi kehdannutkaan mennä kouluun hameessa (mekosta puhumattakaan), mutta eräänä aamuna ysiluokan keväällä päätin laittaa hameen, ja siitä se sitten lähti. Nyt olen alkanut kartuttamaan hame-, mekko- ja sukkahousuvarantojani, että selviäisin hame päällä talvellakin.

couleurs

Sininen eri sävyissään on ollut lempivärini kautta aikojen. Paitaostokseni ovat muotoutuneet jo yleiseksi vitsiksi - uutta paitaa ostaessani tuonkin vain samanlaisen paidan edellisten sinisten paitojen jatkoksi. Yleinen tunnusmerkki on joku sinisen sävy (yleensä tummempi) ja vajaamittaiset hihat. Mikäli edessä on nappeja, aina vaan paranee. Niitä löytyy normaalihintaisina, kauppojen alennusmyynneistä tai Lanttilasta, kuten oikean yläkulman paita (euron taisi maksaa!). 

Ensimmäinen päivä ensimmäisellä isosteluleirilläni Heinäsaaressa oli myös sininen päivä. Päässäni oli sininen huivi, vaatteiksi puin oikean alakulman sinisen paidan ja siniset farkkushortsit. Huoneeni seinät ovat ihanasti kahta eri sinisen sävyä, viihdyn huoneessani erittäin hyvin!

Sininen väri useasti mielletään luottamusta herättäväksi ja rauhalliseksi. Historian ensimmäisellä kurssilla opittiin myös mistä sana "siniverisyys" on peräisin. Aateliset kutsuivat itseään siniverisiksi, koska he todella uskoivat suonissaan virtaavan sinistä verta. He pitivät itseään tavallista kansalaista parempana, ja järkyttyivät kovasti kun sodassa tulleesta haavasta tulikin punaista verta sinisen sijaan. Useimmissa maissa poliisiin liitetään sininen väri. Kuviksen kurssilla taas opittiin, että Fazer on patentoinut suklaapapereissaan käytetyn sinisen. Sanaparista sininen hetki tuleekin ensimmäisenä mieleen Fazerin sininen, eikös?

 

Sininen lanka eksyy puikoillekin aina toisinaan - sinisestä on tehty niin conversesukkaa, raitasukkaa kuin keijusukkaakin (puuttuu kuvasta). Haaveissa vielä joskus olisi tehdä villapaita (tosin ehkei sinistä, kun sellainen jo kaapista yllättäin löytyy), ehkä jollain seuraavalla kässänkurssilla pistän puikot heilumaan!

Punainen on toinen lempiväreistäni. Se ei näy pukeutumisessani läheskään yhtä vahvasti kuin sininen (sen takia kuvat ketsuppileivistä ja pakastemansikoista), mikä olisi tietysti helposti korjattavissa (tee punainen villapaita, vai mitä?). Punainenhan on joulun väri - näihin aikoihin kaupatkin ovat täynnä vaikka minkälaisia punaisia asioita. Astioissa on punaisia kausituotteita, jotka myyvät kuin kuumille kiville. Ne luovat iltaruokahetkelle ihanan jouluisen tunnelman! (aattoon on enää 36 päivää, ainakin mikäli facebookin joulupukkiin on uskominen)

Punainen väri on energinen ja vaikuttava väri. Historian tunneilla opittiin, että se on liitetty voimakkaasti ja liitetään edelleenkin kommunismiin. Punainen on liikenteessä kieltävä väri. Se liitetään myös rakkauden ja ystävyyden tunteisiin.

    kollaasin kuvat weheartitistä

Pidän kuitenkin monenlaisista väreistä ja toisinaan itsenikin yllättävistä väriyhdistelmistä. Kukkakuosi on aina ollut minulle mieleinen, ja sitä on esiintynyt niin hiuspinneissäni kuin mekoissanikin. Nytkin käytin työssäni ihanaa opettajani löytämää kukkakangasta.