torstai 16. lokakuuta 2014


Viime aikoina on ollut kovin kylmä. Pyöräillessä hanskat ja pipo ovat ehdottomasti kuuluneet varustukseen. Ilma on viileää, se tuoksuu erilaiselta. Viileys tunkeutuu takeista ja villapaidoistakin läpi, ja kaipaan kesää eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Rakastuin viime kesään enemmän kuin mihinkään sitä edeltävään kesään. Sen lisäksi että ulkona oli lämmintä, oli myös sisälläni lämmintä. 


Kaipaan vihreyttä ja ylipäätään upeita värejä. Syksy alkaa olla siinä pisteessä, että väriloisto on ohi ja ruskeat lehdet täyttävät maan. Todella täyttävät - monen monta hetkeä on tullut vietettyä haravan varressa kotipihalla. Tällä viikolla taivaaltakin tuli lunta muistuttavaa asiaa - pieniä, valkoisia palleroita. Eiväthän ne vielä kestäneet, vaan sulivat pois. Se oli kuitenkin ihana muistutus siitä mitä on tulossa, talvi on todella upeaa aikaa.


Koulussa opiskeltavat asiat vaikeutuvat kurssi kurssilta, kun oppiaineisiin sukelletaan syvemmälle ja syvemmälle, asiaa pohditaan kunnolla. Oivalsin kuitenkin eräänä päivänä, että lukio on oikeasti kivaa aikaa. Voin vielä olla melko huoleton, vaikka en tiedäkään mitä tulevaisuuteni tuo tullessaan. Minulla on ihania ystäviä, loistava ilmapiiri ja osaavia opettajia. Lukio on loppujen lopuksi hauskaa: ruusukonvan ja vanhojenristeilyn suunnittelu ovat pyörähtäneet jo kunnolla käyntiin, ja tanssitkin lähenevät. 


Jollain tavalla tämä syksy on ollut uuden oppimisen ja oivaltamisen aikaa. Moni asia muuttuu ja kerralla tapahtuu paljon. Tämä on ehdottomasti onnellisinta aikaa tähänastisessa elämässäni, ja tiedän jo nyt, että myöhemmin palaan muistelemaan juurikin näitä vuosia.

Kuvituksena liian paljon omaa naamaani onnelliselta kuvausreissulta, Heinolasta. 

Paljon iloa ja onnea sekä hyvää syyslomaa!