Olen vannoutunut seiskaveikan käyttäjä. Lähinnä se johtuu siitä, että tämä on huikean ylellisissä vakiolankakaupoissani (citymarket, prisma, robin hood, kärkkäinen...) helposti saatavilla, kohtuullisen hintaista ja vieläpä kivoissa väreissä. Tässä kuvassa oli kokonaisten seiskaveikkakerieni kokoelma vielä ennen syyslomaa - citymarketin lankatarjous innosti äitini ostamaan kivoissa väreissä lankaa. Jee!
Nyt enää tummanharmaa ja violetti ovat koskemattomia - kaikista muista on syntynyt jotain. Keskeneräisinä töinä osasta niistä on kuvia täällä, osasta ei vielä. Tänne ne joka tapauksessa joskus päätyvät.
Sitten lankakorin ylpeys, kauniit erivärilankakerät (mikä näiden härpäkkeiden oikea nimi on?), joista kaksi ensimmäistä ovat täysiä, mutta näyttävät erittäin käytetyiltä. Kummastakin piti tulla lapaset, mutta suunnitelma ei sitten toiminutkaan, ja kävi nolosti. Oikeassa reunassa taas on ensimmäinen ostamani (äidin ostama) lankakerä, josta tuli ensimmäiset vapaaehtoiset sukkani vitosluokan pakkosukkien jälkeen. Ne valmistuivat yhdeksännen luokan talvella, itsenäisyyspäivän aikoihin Tuntematonta sotilasta katsellessa, eli aika tarkalleen vuosi sitten. En sitten ole vielä keksinyt, että mihin tämän jämän tunkaisisin.
Tästä lankakerästä on kuva vilahtanut sekä täällä että instagramissanikin, mutta isketään se nyt vielä tähänkin - ihanan kaunis rose-lanka. Näitä keriä on kaksi, ostin ne toukokuussa. Molemmat ovat vieläkin jäljellä, kun pitsisukkamalli ei oikein napannutkaan. Kuten täälläkin jo aiemmin mainitsin, toivon että joku päivä keksin työn, johon nämä langat ovat juuri ne oikeat - sittenpähän ne ovat valmiina odottelemassa. itseasiassa löysin juuri äsken tätä lankaa lisää, vajaa kerä jonka sain Viljalta.. hmm.. täydellistä ideaa odotellessa!
Sekalaisia ilman vyötteitö saapuneita jämälankoja on myös muutama kerä - näiden alkuperästä tai valmistajasta ei ole mitään tietoa, ja näitä riittää. Lahjoitin juuri pienimmät ja epätoivoisimmat kerät pikkusiskoni heräävää virkkausinnostusta kasvattamaan - hyödyttiin tästä molemmat. Mahtavaa! Sinisiä käytin aika ahkerasti jämälankasukkiin, samoin harmaata.. Olisivatpa nämä kaikki saman paksuisia, niin tekisin pitkät Peppi Pitkätossu -sukat!
Hups - unohdetut. Valkoinen on lyömätön ystävä conversesukkia tehdessä, sininen taas olisi kuulunut kategorioida raitalankojen joukkoon ja keltainen on seitsemää veljeä. En vaan millään viitsinyt ottaa uusia kuvia huomatessani nämä yksinäiset unohtuneet, niin laitoinpa näin.
Bambua - odottelen mun tiskirätti-innostukseni palaamista, että nämäkin pääsisivät käyttöön. Tai sitten jotain muuta hyvää ideaa. Näitä tuli innolla osteltua kesällä, mutta kuinkas kävikään.. Sainpa Viljaltakin muutaman pikkupikkukerän, kuten etualalla näkyvän valkovihreäsinioranssi(?)n langan.
Ja jatkamme sarjassa "ideaa odotellessa" - jonkun etäisen (ehkä) melkein sukulaistädin kuoltua langat siirtyivät välikäsien kautta minulle. Mukana olivat pienemmät ikinä näkemäni virkkuikoukut. Ihan tosi, kuka tästä jaksaa virkata? Ilmeisesti täti oli jaksanut, sillä valmiita paloja oli mukana vaikka kuinka. Nehän ovat ihania, niistä varmasti keksii jotain! :-)
Vielä viimeisenä (enpäs heitäkään tähän sitä kliseistä sanontaa) kuva epämääräisen pussukan epämääräisestä sisällöstä. Paperilankaa, jotain naruja ja pätkä muoviputkea. Tätä putkea voisi hankkia lisääkin, niin saisi jotain hienoa tehtyä! Tällaista putkea, paksumpaa vain, käytin lankakorini tekemiseen. Silloin sen vielä tarjosi koulu, mutta mistäköhän saisin sitä nyt? Hmm..
Loppuun vielä taiteellinen kollaasi itse tästä lankakorista. Tuli hyötykäyttöön ja sitä kestää vielä katsellakin - ei huono!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti