turvallisin käsi päällä maan

Tänään ne tuli, isosvalintojen tulokset nimittäin. 

Muistan sen kesän 2012, kun oli oma ripari. Hakeminen jännitti. Leirivaihtoehtoja tuntui olevan loputtomasti siinä listassa. Tietysti kaveritkin piti ottaa mukaan, muuten en olisi varmaan uskaltanut leirille edes lähteä. Leirillä oli kivaa - oli ihana tunne ekana päivänä, kun saatiin omat huoneet ja tavaroiden purkaminen sai alkaa. Täytin kaapit ja hyllyt ja nautin siitä, että huoneessa oli omat vessat ja suihkut. Ripustin vessaamme käsipyyhkeeni, asetin hammasharjan peilin eteen ja tein oloni kotoisaksi. Lempparityynynliina sängyssä takasi hyvät unet joka yönä, vaikka alku jännittikin. Lisäksi otin mukaani hyvän asenteen - varauduin jo etukäteen olemaan kaikessa mukana ja tekemään uusia tuttavuuksia.

Se viikko oli hauska. Leikin kaikissa leikeissä mukana, vaikka aluksi se ujostuttikin. Nauroin iltaohjelman typerimmillekin sketseille, rakastin niitä. Pelasin koppipalloa paljon. Kävin kaatosateessa ulkona pelaamassa jalkapalloa uusien kavereideni kanssa. Juoksin vilvoittavaan järveen ja uin isolle kivelle. Muodostin omat aamurutiinit - tein asiat tietyssä järjestyksessä ja söin aamupalan aina samanlaisena. Yllätyin siitä, että seurakunnan leireillä syödään paljon. Istuin ulkona nuotiolla laulamassa jo viikon aikana tutuksi tulleita lauluja. Lohdutin ystävää. Keräsin paljon mustikoita, vein niitä kotiinkin rippikakkuani koristamaan. Viimeisenä iltana makasin vatsallani kynttiläpiirissä, äärettömän kiitollisena mutta liian ujona sanomaan mitään. Päätin hakea isoseksi.

Aloitin isoskoulutukseni ja seurakunnalla käymisen. Syvensin vanhoja kaverisuhteitani niin, että yhtäkkiä minulla olikin paljon uusia ystäviä. Sain myös ihan uusista tutuista itselleni ystäviä. Keräilin merkintöjä iskopassiin ja hermoilin valintojen julkistamisesta. Pääsin Heinäsaareen hyvällä isosporukalla. Olin tietämätön, en oikein osannut, mutta olin innokas. 

Tein siellä monta asiaa väärin - yritin korostaa liikaa itseäni ja sitä, että kyllä mä oon ihan hyvä tyyppi. Olisin varmasti selvinnyt paljon vähemmälläkin itseni esiin tuomisella. Mietin jokaista askeltani - teenkö oikein, tekisikö hyvä isonen näin. Totesin, että sitä ei voi oppia kirjoista lukemalla. Mikään kirja tai koulutuksessa jaettu lappu ei todellisuudessa kerro, miten juuri sinä olisit hyvä isonen. Ne eivät kerro että milllaisia pikkasia leirillesi tulee, eivätkä sitä, miksi pikkaset tykkäävätkin jostain isosporukan isosesta enemmän kuin sinusta. Ne eivät kerro sitä, miten tehdään täydellinen tilanteeseen sopiva hartaus. Se opitaan siellä, paikanpäällä. Tekemällä ja kokemalla, keskustelemalla. Sitä ei kannata murehtia etukäteen. (Totta kai koulutuksen laput ovat hyödyllisiä ja tärkeitä lukea, mutta ne pelkästään eivät riitä.)

Ensimmäisen vuoden jälkeen olen toivottavasti jo viisaampi tässä asiassa, ehkä hieman valmiimpi. Ehkä osaan olla leirillä jokaista pikkasta varten, ilman ennakkoluuloja tai tarvetta korostaa itseäni - leirin keskipistehän on joku ihan muu kun yhden isosen huomiontarve. Yksi tärkein oppimistani asioista on se, että leirin pomoja tai isoskavereita ei haukuta. Ei toisille isosille eikä varsinkaan pikkasille. Pomot loppujenlopuksi eivät kuitenkaan ole miellyttämässä, vaan vetämässä leiriä. Opettamassa, olemassa vastuussa ja huolehtimassa. Toki on aika mukava bonus, jos pomot sattuvat olemaan tosi mukavia :-)

Tänä vuonna mun paikakseni valikoitui VIRO. Oon ihan huippuinnoissani - se oli se ensimmäinen vaihtoehto, monestakin syystä. Pääsen vaihtamaan vähän maisemia, näkemään muutakin kuin mitä edellisenä kahtena riparina ja kokemuksena siitä varmasti tulee mahtava. Olen käynyt seuriksella ja vetänyt seurakunnan kerhoa, tuntenut että se on oikeasti mun paikka - niinpä tämä tuntuu palkinnolta siitä kaikesta. Isosporukassa on uusiakin tuttavuuksia, ja sehän on mahtavaa. Takataskuun jäi viime leiriltä muutama hyvä vinkki tulevaa leiriä varten, ja aion todella niitä hyödyntää. Aion ottaa kaiken irti kesän leiristä, oppia muilta ja ehkä jakaa itsekin omia osaamisiani ja tietojani. Olla pikkuisen parempi kuin viime vuonna. 

Nyt olen onnellinen.