Ulkona on niin vihreää. Lämpökin palailee pikkuhiljaa takaisin ja terassilla kaikessa rauhassa nautitttu aamiainen aloittaa täydellisen päivän, ensimmäisen kokonaisen kesälomapäivän. Mietin eilen asioita, luin vähän vanhoja postauksia ja tajusin, että kaikki on vielä edessä. Kaikki ne hienot päivät ja ikimuistoiset hetket. Rantahiekka varpaiden välissä, vilvoittava vesi iholla, lämmittävä aurinko. Hymyt, katseet, kosketukset. Mitä vaan voi tapahtua, jotain arvaamatonta ja ihanaa. Auringon säteillessä huolet ja murheet unohtuvat ja moni asia tuntuu mahdolliselta. 

Viron rippileiriin ei ole enää kovin montaa tuntia. Tuntia. Hassua, miten nopeasti aika menee - äskettäin siihen oli vielä 80 päivää. Sain tänään pakattua ison punaisen matkalaukkuni, ja sen jälkeen olen kulkenut talossa etsimässä milloin mitäkin huulirasvaa, hyttysmyrkkyä tai nenäliinapakettia. Kertailen mielessäni laukkuun pakattuja asioita: olihan siellä varmasti se uimapuku, Raamattu ja tarpeeksi vaatteita? Luotan siihen, että saan periltä ostettua kaiken, mikä unohtuu. Ei jännitä tai pelota, tuntuu vain hyvältä ja innostavalta. 

Vielä kun saisin huoneeni kaaoksen kuntoon, olisin valmis.