onnea on

Viro, enää vain 39 päivää! Sitäkin vähemmän päivä koulun loppumiseen. Aika kuluu niin nopeasti, että täytyy alkaa pitää huolta siitä, ettei se valu täysin hukkaan. Henkisen valmistautumisen ohella pitäisi tehdä muutamia ostoksiakin, esimerkiksi aurinkolasit ja bikinit voisivat tehdä tuosta viikosta melko mukavan :-D

Kerho, jonka neljän lapsen ja ohjaajakaverini kanssa saatoimme eilen päätökseen tämän kevään osalta. Ruoka oli hyvää, leikkiminen oli hauskaa ja sää ulkona ihanampi kuin aikoihin. 

Mekot ja yleisen mekkokauden, kesän tuleminen. Vaatekaappini toistaiseksi pienehkö mekkopino kasvoi taas vähäsen, kun löysin Lindexin lastenosastolta ihanan nilkkamittaisen mekon. En malta odottaa, että saan tämänkin käyttöön!

Näin lyhyesti ja tylsästi esiteltynä kolme viime päiviäni ilostuttanutta asiaa. Lupaan yrittää palata jossain vaiheessa mielenkiintoisempien kertomisten merkeissä, viimeaikoina en ole muuta postannutkaan kuin epämääräisiä kuvia. Toivottavasti ehditte nauttia ulkona paistavasta auringosta! :-)

vanhojentanssimekkoa

Kai kauniin, lämpimän kevätpäivän voi viettää sisälläkin pinterestiä ja weheartitiä selaillen? Pienen kangaskaupparetken innoittamana nimittäin päädyin selailemaan hakusanan prom dresses näyttämiä tuloksia. Epätoivo ehti jo iskemään kun T-paidan ompelukaan ei sujunut ja käsityön numerokin tipahti kunnolla, mutta loppujen lopuksi unelma itse tehdystä mekosta on kuitenkin suurempi. 

Yksi asia puvun kanssa on jo varmaa, olkaimet - mikään ei ole niin noloa kuin puvun nosteleminen kesken tanssin. En saisi siitä itsellenikään mitään, kun keskittyisin vain hermoilemaan puvun tippumisen mahdollisuutta (#vainvanhojentanssijutut?). Näin ollen kaikissa kollaaseihini päätyneissä mekoissa on jonkinnäköiset olkaimet. Etenkin kaikkein ylin tummansininen kukkaolkain ja turkoosin mekon röyhelöolkain ovat suosikkejani.

Kollaasien lyhyistä mekoista huolimatta mekko tulee luonnollisestikin olemaan pitkä, väristä taas ei ole mitään tietoa. Haluan, että mekossa näkyy oma kädenjälkeni, joku oma juttuni, joka erottaa sen valmiiksi tilatuista mekoista. Suunnitteleminen on ihanaa tässä vaiheessa, kun aikaa vielä on. Aion tosissani yrittää!

(Olen tosin jo henkisesti valmistautunut siihen, että en todellakaan osaa tehdä mekkoa itse. Käytän kankaisiin rahaa ja sitten pilaankin ne. Joudun kysymään opettajalta jokaisen vaiheen, ja olen vasta leikkaamassa kankaita kun muiden mekot ovat jo puolivälissä. En löydä kaavoja enkä osaa piirtää niitä. Joudunkin sanomaan kaikille, että tilaan mekon, koska en pysty tekemään sitä itse.) 

Kamala palautuspäivä. Alisuoriutumista ja rumia numeroita.

Pelottavia kursseja tulossa - jaksoa on kulunut alle kaksi kokonaista päivää, vain viisi kokonaista oppituntia. Kirjoitelmia, esitelmiä, lukemista, sanakokeita ja testejä on jo liikaa. Kesä tulee kuitenkin vasta, kun kaikki edellä mainittu on saatu valmiiksi, selvitäänkö me sinne asti ollenkaan? Kohta loppuu ensimmäinen vuosi. Tulee toinen vuosi, ja kolmas - mitä sitten? Pitäisi tietää. 

Onneksi aurinko paistaa, tiet on suurimmilta osin puhdistettu hiekasta ja aina on ihmisiä, jotka välittävät.    Eikä kesäänkään ole niin pitkä aika ;-)

kesällä

- luen uudestaan

  - Potterit

  - Onnelin ja Annelin

  - Anna-kirjat ja runotytöt

  - Nancyn

- luen uusina tuttavuuksina

  - Nälkäpelit

  - Raamatun !! (ikuisuusprojekti)

listaa voisi jatkaa loputtomiin.. :-)

- kävelen ilman kenkiä

- näen ystäviä usein, järjestän vaikka teekutsut

- kokeilen jotain uutta

- kävelen metsässä illan pimetessä

- uin, uin, uin

- löydän uutta musiikkia

- opettelen laittamaan ruokaa

- liikun

- muutan huoneeni järjestystä

- opettelen neulomaan jotain uutta

- aloitan villapaidan !

- opettelen myös ompelemaan jotain uutta

- nukun paljon ja lepään

- löydän uusia ihania blogeja

- olen erossa iPadista ja muista nettivehkeistä

- ylläpidän kielitaitoani

- isostelen ja yritän kehittyä siinä

Viime kerrasta on jo aikaa! Taukoilinkin pitkään. Ehdin sillä aikaa poistaa huonoimpia postauksia, stressata koulua ja tulevaisuutta sekä haaveilla tulevasta kesästä. Ja parista muusta jutusta. Nytkin pitäisi olla tekemässä ruotsia, mutta. Olen onnellinen, että koeviikko loppuu ihan pian.

huurre

linnun kysyvä laulu

hiljainen värinä

peitto maan yllä

kengissä rapsuu

on aika kietoutua.

turvallisin käsi päällä maan

Tänään ne tuli, isosvalintojen tulokset nimittäin. 

Muistan sen kesän 2012, kun oli oma ripari. Hakeminen jännitti. Leirivaihtoehtoja tuntui olevan loputtomasti siinä listassa. Tietysti kaveritkin piti ottaa mukaan, muuten en olisi varmaan uskaltanut leirille edes lähteä. Leirillä oli kivaa - oli ihana tunne ekana päivänä, kun saatiin omat huoneet ja tavaroiden purkaminen sai alkaa. Täytin kaapit ja hyllyt ja nautin siitä, että huoneessa oli omat vessat ja suihkut. Ripustin vessaamme käsipyyhkeeni, asetin hammasharjan peilin eteen ja tein oloni kotoisaksi. Lempparityynynliina sängyssä takasi hyvät unet joka yönä, vaikka alku jännittikin. Lisäksi otin mukaani hyvän asenteen - varauduin jo etukäteen olemaan kaikessa mukana ja tekemään uusia tuttavuuksia.

Se viikko oli hauska. Leikin kaikissa leikeissä mukana, vaikka aluksi se ujostuttikin. Nauroin iltaohjelman typerimmillekin sketseille, rakastin niitä. Pelasin koppipalloa paljon. Kävin kaatosateessa ulkona pelaamassa jalkapalloa uusien kavereideni kanssa. Juoksin vilvoittavaan järveen ja uin isolle kivelle. Muodostin omat aamurutiinit - tein asiat tietyssä järjestyksessä ja söin aamupalan aina samanlaisena. Yllätyin siitä, että seurakunnan leireillä syödään paljon. Istuin ulkona nuotiolla laulamassa jo viikon aikana tutuksi tulleita lauluja. Lohdutin ystävää. Keräsin paljon mustikoita, vein niitä kotiinkin rippikakkuani koristamaan. Viimeisenä iltana makasin vatsallani kynttiläpiirissä, äärettömän kiitollisena mutta liian ujona sanomaan mitään. Päätin hakea isoseksi.

Aloitin isoskoulutukseni ja seurakunnalla käymisen. Syvensin vanhoja kaverisuhteitani niin, että yhtäkkiä minulla olikin paljon uusia ystäviä. Sain myös ihan uusista tutuista itselleni ystäviä. Keräilin merkintöjä iskopassiin ja hermoilin valintojen julkistamisesta. Pääsin Heinäsaareen hyvällä isosporukalla. Olin tietämätön, en oikein osannut, mutta olin innokas. 

Tein siellä monta asiaa väärin - yritin korostaa liikaa itseäni ja sitä, että kyllä mä oon ihan hyvä tyyppi. Olisin varmasti selvinnyt paljon vähemmälläkin itseni esiin tuomisella. Mietin jokaista askeltani - teenkö oikein, tekisikö hyvä isonen näin. Totesin, että sitä ei voi oppia kirjoista lukemalla. Mikään kirja tai koulutuksessa jaettu lappu ei todellisuudessa kerro, miten juuri sinä olisit hyvä isonen. Ne eivät kerro että milllaisia pikkasia leirillesi tulee, eivätkä sitä, miksi pikkaset tykkäävätkin jostain isosporukan isosesta enemmän kuin sinusta. Ne eivät kerro sitä, miten tehdään täydellinen tilanteeseen sopiva hartaus. Se opitaan siellä, paikanpäällä. Tekemällä ja kokemalla, keskustelemalla. Sitä ei kannata murehtia etukäteen. (Totta kai koulutuksen laput ovat hyödyllisiä ja tärkeitä lukea, mutta ne pelkästään eivät riitä.)

Ensimmäisen vuoden jälkeen olen toivottavasti jo viisaampi tässä asiassa, ehkä hieman valmiimpi. Ehkä osaan olla leirillä jokaista pikkasta varten, ilman ennakkoluuloja tai tarvetta korostaa itseäni - leirin keskipistehän on joku ihan muu kun yhden isosen huomiontarve. Yksi tärkein oppimistani asioista on se, että leirin pomoja tai isoskavereita ei haukuta. Ei toisille isosille eikä varsinkaan pikkasille. Pomot loppujenlopuksi eivät kuitenkaan ole miellyttämässä, vaan vetämässä leiriä. Opettamassa, olemassa vastuussa ja huolehtimassa. Toki on aika mukava bonus, jos pomot sattuvat olemaan tosi mukavia :-)

Tänä vuonna mun paikakseni valikoitui VIRO. Oon ihan huippuinnoissani - se oli se ensimmäinen vaihtoehto, monestakin syystä. Pääsen vaihtamaan vähän maisemia, näkemään muutakin kuin mitä edellisenä kahtena riparina ja kokemuksena siitä varmasti tulee mahtava. Olen käynyt seuriksella ja vetänyt seurakunnan kerhoa, tuntenut että se on oikeasti mun paikka - niinpä tämä tuntuu palkinnolta siitä kaikesta. Isosporukassa on uusiakin tuttavuuksia, ja sehän on mahtavaa. Takataskuun jäi viime leiriltä muutama hyvä vinkki tulevaa leiriä varten, ja aion todella niitä hyödyntää. Aion ottaa kaiken irti kesän leiristä, oppia muilta ja ehkä jakaa itsekin omia osaamisiani ja tietojani. Olla pikkuisen parempi kuin viime vuonna. 

Nyt olen onnellinen.

viime päivinä

OLEN ...

ostanut uuden mekon ihan normaalihintaisena ja iloinnut siitä

yrittänyt lukea kokeisiin, ettei stressi iskisi koeviikolla (no, se tuli jo nyt)

kirjoittanut hyvää mieltä tuottaneita asioita 2014-purkkiini

neulonut akryylilangasta sukkia, kun tuli pyyntö kaverilta

Kävin tänään luistelemassa järven jäällä. Se oli ihanaa - luistin liukui sileällä jäällä kuin itsestään, kipua ei tullut jalkoihin ollenkaan ja aika kului kuin huomaamatta. Otin sieltä muutamia kuviakin, ja tuli niin hyvä mieli. Olen käpertynyt sohvan nurkkaan neulomaan villasukkaa, vaikka mielessä onkin kummitellut vuori tekemättömiä läksyjä ja lukemattomia koealueita. Psykologian opettaja käski tekemään lukusuunnitelmaa, olen siitä jo pahasti jäljessä. Vaan onhan vielä koko ensi viikko aikaa ottaa kiinni.

Ehken en enää edes yritä olla käsityöbloggaaja - en vaan tee niin paljon asioita, että pelkästään niiden voimalla tämä hökötys pysyisi pystyssä. Eihän kannata luoda itselleen paineita mukavasta asiasta, kuten vaikkapa tämä neulominen. 

Odotan ensi jaksoa innokkaasti. Käsityötunnit tulevat taas pelastamaan aamuni ja tekemään kouluun tulemisesta miellyttävämpää. Myös pitkän ruotsin toinen kurssi on ensi jaksossa. Itselleni se on vasta ensimmäinen pitkässä, ja vähän jännittää. Kivaa siitä kuitenkin tulee!

Olen tehnyt hienoja ja kivoja juttuja - kunhan tämä koeviikko on ohi, teen niitä lisää. Haluan pitkästä aikaa taas leipoa, haluan käydä vielä uudestaan järvellä, haluan laskettelemaan. Haluan viettää pitkiä iltapäiviä höyryävän kaakaon ääressä ystävien kanssa, haluan yllättää rakkaitani ja haluan hymyillä vaikka ruotsin sanakokeesta tuleekin 12/15 - sehän on hyvä. 

Toivottavasti löydän joskus jotain kiinnostavaa tänne kirjoitettavaksi, jos vaikka saisin muutaman lukijan jengiin lisää. Mä en koe olevani ihminen, joka kirjottaisi blogia vain itselleen :-D 

Ihanaa talvea !