aurinko, lämpö, perhe, uima-allas, nauraminen, hyvä ruoka, jäätelö, muistot, hymyileminen, innostuminen, eläminen, onnellisuus, stressittömyys, välittäminen, pitkään nukkuminen, spontaanisuus, haaveilu, mansikat, ystävät, auringonlaskut, sateenkaaret, kirsikat, lämpimät rantakalliot, mökkeily, pitkät veneilyt, uudet kokemukset, elämä ♥

Rakastan tätä kesää, rakastan tätä kaikella mitä minussa on. Rakastan jokaista aamua ja lukemattomia mahdollisuuksia - herätessäni en ole tiennyt, mitä ihanaa tulen kohtaamaan. Rakastan haaveita ja unelmia ja sitä, että uskallan. Rakastan keveää ja huoletonta oloa enkä halua tämän kesän ikinä loppuvan. Olen niin kiitollinen, että voin jälleen rehellisesti todeta olevani onnellinen.

we heart it

Moni sateinen (tai aurinkoinenkin) ilta (tai aamu, päivä tai yö) kuluu nopeasti otsikossa mainitun sovelluksen käyttämiseen. Se tuottaa suuresti iloa ja hyvää mieltä ja auttaa pukemaan ajatuksia sanoiksi silloin kun itse en osaa. Hassua, mutta kuva tosiaan voi kerto enemmän kuin tuhat sanaa. Ajattelin tulla jakamaan muutaman kuvan omalta we heart it -kanvakseltani - ne ehkä kuvaavat ajatuksiani paremmin kuin mikään niistä sanoista jonka kirjoitan.

Näitä kuvia on paljon, liikaa että ne mahtuisivat yhteen postaukseen, mutta kaipa voin sitten tehdä näitä useammankin. :)

Kesä on ollut ihana, juuri kuten kuvittelinkin. Vielä kertaakaan loma ei ole tullut näin tarpeeseen ja vielä kertaakaan en ole päässyt koulutyöstä irti yhtä tehokkaasti kuin tänä vuonna. Kertaakaan juhannus ei ole tullut näin nopeasti tai mieleni ole ollut yhtä levollinen ja vapautunut. Jokainen päivä on oikeasti ollut merkityksekäs - joka päivästä löytyy ystävän tai sisaruksen kanssa jaettu yhteinen hetki, joka tulee tuomaan hymyn huulille jopa talven pimeimpään aikaan.

Olen kokenut asioita ensimmäistä kertaa. Ripari Virossa kaikkine reissuineen jäi mieleen - uudet ystävät ja hyvä mieli ilahduttavat edelleen, ja viikko kuluikin silmänräpäyksessä. Juuri, kun olin oppinut tuntemaan kaikki, olikin jo kotiinpaluun aika. Muistot jäävät kuitenkin, ja toivon että jokunen ihanista leiriläisistämme jäisi seurikselle. 

  

Aloitin myös ensimmäisen kesätyöni. Jännitti, en tiennyt että moneen pitää mennä tai mistä ovesta astua sisään, mutta asia selvisi kuitenkin ja olenkin ollut töissä jo yli puolet ajastani. Loppupäivinäni kanssani ei ole ketään muuta kesätyöntekijää, joten tunnit menevät varmaan hitaammin ja pitää myös olla tehokkaampi. Saan tästä kuitenkin työkokemusta ja palkkaakin, joten ei ole valittamista!

On myös ollut vapauttavaa ymmärtää, että jokaista syömääni jäätelöä tai jokaista kokemaani hämärtyvää kesäyötä ei tarvitse kuvata instagramiin. Kokemani ilo on ihan oikea, vaikka seuraajani eivät tietäisikään siitä. Luotettavat ystävät ovat tärkeämpiä kuin yksikään tykkäys instagramin uusimmassa päivityksessäni tai facebookin profiilikuvassani. Olen huomannut kuinka ystävän lausumat sanat voivat helpottaa oloa välittömästi ja tehdä jopa hengittämisestä helpompaa. Vaikka sanoista ei tietäisikään kukaan muu kuin minä ja ystäväni, ne ovat silti minulle kultaakin kalliimpia.

Paljon on siis tapahtunut ja paljon on onneksi vielä aikaakin. Vielä on aikaa kerätä uskallusta ja toteuttaa suunnitelmia. Ja elämä kyllä kantaa, vaikka kaikki ei aina menisi suunnitelmien mukaisesti. Kaikki on hyvin.

Ulkona on niin vihreää. Lämpökin palailee pikkuhiljaa takaisin ja terassilla kaikessa rauhassa nautitttu aamiainen aloittaa täydellisen päivän, ensimmäisen kokonaisen kesälomapäivän. Mietin eilen asioita, luin vähän vanhoja postauksia ja tajusin, että kaikki on vielä edessä. Kaikki ne hienot päivät ja ikimuistoiset hetket. Rantahiekka varpaiden välissä, vilvoittava vesi iholla, lämmittävä aurinko. Hymyt, katseet, kosketukset. Mitä vaan voi tapahtua, jotain arvaamatonta ja ihanaa. Auringon säteillessä huolet ja murheet unohtuvat ja moni asia tuntuu mahdolliselta. 

Viron rippileiriin ei ole enää kovin montaa tuntia. Tuntia. Hassua, miten nopeasti aika menee - äskettäin siihen oli vielä 80 päivää. Sain tänään pakattua ison punaisen matkalaukkuni, ja sen jälkeen olen kulkenut talossa etsimässä milloin mitäkin huulirasvaa, hyttysmyrkkyä tai nenäliinapakettia. Kertailen mielessäni laukkuun pakattuja asioita: olihan siellä varmasti se uimapuku, Raamattu ja tarpeeksi vaatteita? Luotan siihen, että saan periltä ostettua kaiken, mikä unohtuu. Ei jännitä tai pelota, tuntuu vain hyvältä ja innostavalta. 

Vielä kun saisin huoneeni kaaoksen kuntoon, olisin valmis.

Kaunista, ihanaa, upeaa kesää! Edessä tulee olemaan niin paljon hyviä hetkiä, että en pysty ilmaisemaan sitä sanoin. Tästä tulee paras kesä.

onnea on

Viro, enää vain 39 päivää! Sitäkin vähemmän päivä koulun loppumiseen. Aika kuluu niin nopeasti, että täytyy alkaa pitää huolta siitä, ettei se valu täysin hukkaan. Henkisen valmistautumisen ohella pitäisi tehdä muutamia ostoksiakin, esimerkiksi aurinkolasit ja bikinit voisivat tehdä tuosta viikosta melko mukavan :-D

Kerho, jonka neljän lapsen ja ohjaajakaverini kanssa saatoimme eilen päätökseen tämän kevään osalta. Ruoka oli hyvää, leikkiminen oli hauskaa ja sää ulkona ihanampi kuin aikoihin. 

Mekot ja yleisen mekkokauden, kesän tuleminen. Vaatekaappini toistaiseksi pienehkö mekkopino kasvoi taas vähäsen, kun löysin Lindexin lastenosastolta ihanan nilkkamittaisen mekon. En malta odottaa, että saan tämänkin käyttöön!

Näin lyhyesti ja tylsästi esiteltynä kolme viime päiviäni ilostuttanutta asiaa. Lupaan yrittää palata jossain vaiheessa mielenkiintoisempien kertomisten merkeissä, viimeaikoina en ole muuta postannutkaan kuin epämääräisiä kuvia. Toivottavasti ehditte nauttia ulkona paistavasta auringosta! :-)

vanhojentanssimekkoa

Kai kauniin, lämpimän kevätpäivän voi viettää sisälläkin pinterestiä ja weheartitiä selaillen? Pienen kangaskaupparetken innoittamana nimittäin päädyin selailemaan hakusanan prom dresses näyttämiä tuloksia. Epätoivo ehti jo iskemään kun T-paidan ompelukaan ei sujunut ja käsityön numerokin tipahti kunnolla, mutta loppujen lopuksi unelma itse tehdystä mekosta on kuitenkin suurempi. 

Yksi asia puvun kanssa on jo varmaa, olkaimet - mikään ei ole niin noloa kuin puvun nosteleminen kesken tanssin. En saisi siitä itsellenikään mitään, kun keskittyisin vain hermoilemaan puvun tippumisen mahdollisuutta (#vainvanhojentanssijutut?). Näin ollen kaikissa kollaaseihini päätyneissä mekoissa on jonkinnäköiset olkaimet. Etenkin kaikkein ylin tummansininen kukkaolkain ja turkoosin mekon röyhelöolkain ovat suosikkejani.

Kollaasien lyhyistä mekoista huolimatta mekko tulee luonnollisestikin olemaan pitkä, väristä taas ei ole mitään tietoa. Haluan, että mekossa näkyy oma kädenjälkeni, joku oma juttuni, joka erottaa sen valmiiksi tilatuista mekoista. Suunnitteleminen on ihanaa tässä vaiheessa, kun aikaa vielä on. Aion tosissani yrittää!

(Olen tosin jo henkisesti valmistautunut siihen, että en todellakaan osaa tehdä mekkoa itse. Käytän kankaisiin rahaa ja sitten pilaankin ne. Joudun kysymään opettajalta jokaisen vaiheen, ja olen vasta leikkaamassa kankaita kun muiden mekot ovat jo puolivälissä. En löydä kaavoja enkä osaa piirtää niitä. Joudunkin sanomaan kaikille, että tilaan mekon, koska en pysty tekemään sitä itse.)