villasukkaset

Jes, vihdoin jotain aiheeseen liittyvää! Aloitin joulupäivän aikaisina tunteina harmaiden villasukkien neulomisen, niiden, joista jo aikaisemmin mainitsin. Yön pimeinä hetkinä googlettelin tarvittavia ohjeita, esimerkiksi sen, että miten sukka aloitetaan kärjestä tai miten tehdään tiimalasikantapää. Olen ihan varma, että kärjestä tehtynä se on jotenkin nopeampaa.. tai sitten vaan neuloin tosi vimmaisesti, kun pitkät sukat valmistuivat jo eilen.

Kuvailin sukkia pitkin matkaa vain lähettääkseni kavereille kuvia että missä mennään. Joulun aika on täydellinen aika tällaiselle projektille - pelkkää oikeaa neuloo helposti silmät televisiosta tulevaa elokuvaa seuraten, ja niitähän tulikin monta. Näinkin ylös nouseva sukka tarvitsi lisäyksiä mahtuakseen jalkaan. Muutenkin neuloin tämän vain yhdellätoista silmukalla/puikko, koska ohjeessa oli sen verran - ajattelin, että on helpompaa tehdä suoraan ohjeen mukaan kuin soveltaa itse. :-D Tulipahan vähän paremmin jalassa pysyvä. Mutta takaisin asiaan - ne lisäykset. Tein ihan oman mielen mukaan langankierroilla aina puikon keskelle lisäyksen, ja sen huomaa. Olisikohan siihen ollut joku vähän huomaamattomampikin tapa, heh..

Niistä tuli kuitenkin kivat, tykkään kovasti. Mahtuu loistavastu farkunkin päälle, vaikka aluksi sitä vähän jännitin. Lankana oli seitsemää veljestä, sitä ihanaa tummanharmaata. Ostin sitä kaksi kerää, mutta yllätyksekseni yhdellä kerällä selvisi melkein kokonaan - vain toisen sukan joustinta jouduin jokusen kerroksen tekemään uudella kerällä.

Vaikka kyseessä olikin ihan perussukka, opin jotain uutta. Jee! Nimittäin kärjestä aloittamisen ja älyttömän kivan tiimalasikantapään. En taida enää tehdäkään sitä ihan perinteistä kantapäätä ollenkaan ;)

Huomenna muuten kutsuu Helsinki ja ekaa kertaa junalla yksin mihinkään, onneksi äiti osti liput jo valmiiksi ja silleen, heh :-D Niin ja on mulla huomenna synttäritkin.. 

mitt liv fylls av lycka och kärlek i rikliga mått

Joulu saa tulla. Kävin lauantaina koulun joulujuhlassa ja näin ihania, rakkaita ystäviäni. Siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa, vieläkin hymyilyttää. Loppupäivän vietimme isovanhemmillamme pipareita leipoen. Nyt on viimeiset siivoukset tehty ja kuusi koristeltu, ihanaa! Nyt saa rauhoittua.

Ihanaa joulua <3

have yourself a merry little christmas

                                       Have yourself a merry little Christmas,

                                                  Let your heart be light

                                                      From now on,

                                        our troubles will be out of sight

Kuvia viime joululta ja joulufiilistelyä Heinolan musiikkiopiston joulukonsertissa esitetyn Have Yourself a Merry Little Christmas -kappaleen tahtiin. Kohta saa rauhoittua ja jättää päässä takovan pitäisipitäisiPITÄISI -ajatuksen taka-alalle. Vielä viisi päivää koulua, laskeminen alkoi jo viime maanantaina. Ihan pian.

ne ihan ekat

Jep, tässä on ihan ensimmäiset neulomani villasukat. Kuten kuvasta näkyy, homma ei ollut ihan yksinkertainen: käsialan löytymiseen meni oma aikansa, samoin neulontasuunnan (oikeanpuoleisen sukan varsi) löytyminen vei tovin. Kärkikavennukset ovat kovin erinäköiset - kaikesta kyllä huomaa, että kumpikohan mahtaa olla se ensimmäisistä ensimmäisin. Kokokin niissä on vähän eri - toinen sukka on edelleen sopiva (se ensimmäinen), toinen taas on pieni.

Kas näin, suunta tosiaan vaihtui, mutta mikäs siinä. Tämän sukan kanssa kyllä laukattiin opettajan luona kera epätoivoisten kysymysten. Meillä oli leirikoulukin sinä syksynä - moni teki näitä siellä, ja yksi ystäväni teki toista(, ehkä jopa kolmatta?) paria, kun itse tein sukkaparini toista sukkaa. Ainakin toi on omaperäinen ja sitä on hauska katsella, eikös niin? :-D

Ja tämä kantapää, voi ei.. Ymmärrän, miksi monelle on jäänyt kantapäätrauma. Vasta aloittelevalle neulojalle kantapää ei ehkä ole kovin helppo, eikä näköjään ollut minullekaan - yhtäkkiä kantapohjassa aloin neuloa ainaoikeaa, enkä jaksanut purkaa, joten sama toistui kummassakin sukassa. 

Oikeastihan kantapää ei edes ole vaikea, ja sen tekemiseenkin on useita eri tapoja, varmasti eri vaikeusasteitakin siis löytyy. Itse en ole muuta tehnyt kuin tätä peruskantapäätä, vahvistettuna tai tavallisena, mutta olen kyllä ajatellut kokeilla jotain muutakin.

Siinä ne nyt ovat, hetki sitten jaloissani kuvautettuna (onneksi ette nähneet kuvausasentoa, yksin kun pitää ottaa niin mielikuvituksen on oltava rajaton). Käytin näitä silloin, ja se näkyykin. Enää en ole näitä jalkoihini vetänyt, mutta aion ehdottomasti säästää ne. 

Nyt jos olisin oikea bloggaaja jolla olisi edes kahden käden sormilla laskettava määrä lukijoita, heittäisin perään tyylikkään kursivoidun kysymyksen, joita tulee vastaan joka toisessa blogissa. Kysymys kuuluisi näin: Mitenkäs teidän ensimmäiset sukkanne, joko olette heittäneet ne pois vai ovatko ne vielä vanhojen aikojen muistoksi kaapissa? Koska olen kuitenkin kaikkea muuta kuin oikea, ihmisiin teksteillään vetoava bloggaaja, kysymyksen voi jättää huomioimatta. 

Onneksi olen oppinut jotain sitten näiden sukkien ! :-D

mitä on sisällä lankakorissani

Tästä alkaa nyt mun ihQu bl0ggaajaelämä, joten aloituksen pitää olla vähintään yhtä ihQu. Ihan ensimmäinen postaukseni on siis MITÄ ON SISÄLLÄ LANKAKORISSANI eli siellä, minkä ääreen menen silloin, kun alkaa neulottaa. Tietystikään tämä ei ole mitään oikeiden kässäbloggaajien lankaluoliin verrattuna, mutta itse löydän täältä ihan kaiken mitä tarvitsen. Ainakin useimmiten - joskus pitää suunnata kauppaan, mutta onhan näitä tässä lähellä.

Olen vannoutunut seiskaveikan käyttäjä. Lähinnä se johtuu siitä, että tämä on huikean ylellisissä vakiolankakaupoissani (citymarket, prisma, robin hood, kärkkäinen...) helposti saatavilla, kohtuullisen hintaista ja vieläpä kivoissa väreissä. Tässä kuvassa oli kokonaisten seiskaveikkakerieni kokoelma vielä ennen syyslomaa - citymarketin lankatarjous innosti äitini ostamaan kivoissa väreissä lankaa. Jee! 

Nyt enää tummanharmaa ja violetti ovat koskemattomia - kaikista muista on syntynyt jotain. Keskeneräisinä töinä osasta niistä on kuvia täällä, osasta ei vielä. Tänne ne joka tapauksessa joskus päätyvät.

Sitten lankakorin ylpeys, kauniit erivärilankakerät (mikä näiden härpäkkeiden oikea nimi on?), joista kaksi ensimmäistä ovat täysiä, mutta näyttävät erittäin käytetyiltä. Kummastakin piti tulla lapaset, mutta suunnitelma ei sitten toiminutkaan, ja kävi nolosti. Oikeassa reunassa taas on ensimmäinen ostamani (äidin ostama) lankakerä, josta tuli ensimmäiset vapaaehtoiset sukkani vitosluokan pakkosukkien jälkeen. Ne valmistuivat yhdeksännen luokan talvella, itsenäisyyspäivän aikoihin Tuntematonta sotilasta katsellessa, eli aika tarkalleen vuosi sitten. En sitten ole vielä keksinyt, että mihin tämän jämän tunkaisisin.

Tästä lankakerästä on kuva vilahtanut sekä täällä että instagramissanikin, mutta isketään se nyt vielä tähänkin - ihanan kaunis rose-lanka. Näitä keriä on kaksi, ostin ne toukokuussa. Molemmat ovat vieläkin jäljellä, kun pitsisukkamalli ei oikein napannutkaan. Kuten täälläkin jo aiemmin mainitsin, toivon että joku päivä keksin työn, johon nämä langat ovat juuri ne oikeat - sittenpähän ne ovat valmiina odottelemassa. itseasiassa löysin juuri äsken tätä lankaa lisää, vajaa kerä jonka sain Viljalta.. hmm.. täydellistä ideaa odotellessa!

Sekalaisia ilman vyötteitö saapuneita jämälankoja on myös muutama kerä - näiden alkuperästä tai valmistajasta ei ole mitään tietoa, ja näitä riittää. Lahjoitin juuri pienimmät ja epätoivoisimmat kerät pikkusiskoni heräävää virkkausinnostusta kasvattamaan - hyödyttiin tästä molemmat. Mahtavaa! Sinisiä käytin aika ahkerasti jämälankasukkiin, samoin harmaata.. Olisivatpa nämä kaikki saman paksuisia, niin tekisin pitkät Peppi Pitkätossu -sukat!

Hups - unohdetut. Valkoinen on lyömätön ystävä conversesukkia tehdessä, sininen taas olisi kuulunut kategorioida raitalankojen joukkoon ja keltainen on seitsemää veljeä. En vaan millään viitsinyt ottaa uusia kuvia huomatessani nämä yksinäiset unohtuneet, niin laitoinpa näin.

Bambua - odottelen mun tiskirätti-innostukseni palaamista, että nämäkin pääsisivät käyttöön. Tai sitten jotain muuta hyvää ideaa. Näitä tuli innolla osteltua kesällä, mutta kuinkas kävikään.. Sainpa Viljaltakin muutaman pikkupikkukerän, kuten etualalla näkyvän valkovihreäsinioranssi(?)n langan.

Ja jatkamme sarjassa "ideaa odotellessa" - jonkun etäisen (ehkä) melkein sukulaistädin kuoltua  langat siirtyivät välikäsien kautta minulle. Mukana olivat pienemmät ikinä näkemäni virkkuikoukut. Ihan tosi, kuka tästä jaksaa virkata? Ilmeisesti täti oli jaksanut, sillä valmiita paloja oli mukana vaikka kuinka. Nehän ovat ihania, niistä varmasti keksii jotain! :-)

Vielä viimeisenä (enpäs heitäkään tähän sitä kliseistä sanontaa) kuva epämääräisen pussukan epämääräisestä sisällöstä. Paperilankaa, jotain naruja ja pätkä muoviputkea. Tätä putkea voisi hankkia lisääkin, niin saisi jotain hienoa tehtyä! Tällaista putkea, paksumpaa vain, käytin lankakorini tekemiseen. Silloin sen vielä tarjosi koulu, mutta mistäköhän saisin sitä nyt? Hmm..

Loppuun vielä taiteellinen kollaasi itse tästä lankakorista. Tuli hyötykäyttöön ja sitä kestää vielä katsellakin - ei huono!

must-see taidenäyttely

Vilja kiinnittelemässä sen upeita ja mahtavia töitä - miten tosta vitriinistä tulikaan niin kivan näkönen! Täynnä erilaista sukkaa ja lapasta, se oli niin mahtavan eläväisen näköinen ja pääsi nyt kyllä taidot esille tässä! Nuppineulojen etsiminen tuotti vähän vaikeuksia, niitä meni tuohon vitriiniasetelmaan aika monta..

Näiden (krhm) hyvälaatuisten kuvien tarkoituksena on esittää, että sain itsekin oman vitriinikaapin täytettäväksi. Epämääräiset valkoiset laput näyttävät luonnossa ihan hyviltä, ja ne ovat siis kertomassa että mitä missäkin on. Ylhäällä lukee "lempivaate", vihreän hameen päällä "alkuperäinen hame" ja kurssin tuotosten vieressä "versiot", oikeassa laidassa taas pientä blogimainostusta.

Tämä postaus on nyt virallinen päätös tälle portfoliolle ja kässän kurssille. Työt on nyt esillä ja kässästä komeilee nyt kymppi sekä Viljan että omassani jaksotodistuksessa, ensimmäistä kertaa ikinä. Mä tein niin oikean valinnan, kun tulin Tipalaan. 

Vaikka tämä portfolio olikin tässä, taisin innostua tästä asiasta. Mun yksinkertaisissa sukissa ei toistaiseksi ole paljon postailtavaa, mutta täytän sitten tätä kaikella muulla tässä välissä, eikös niin?

vanhempia kuvia

Mummulleni syntymäpäivälahjaksi virkkaamani patalappu. Tässä on kaksi puolta - tämä sinikeltainen puoli ja harmaa puoli. 

Yksi ysiluokan töistäni - valkoinen virkattu kori lankojani varten. Sisälle virkattu muoviputki pitää korin tosi hyvin kasassa pääsääntöisesti kaikki langatkin mahtuvat kuvaan. Kuva on otettu joskus alkuvuodesta, joten korin sisältö on siitä hieman päivittynyt.

Nopeaa iltapuuhaa - virkattu keltainen ruusu yksinkertaiseen kultaiseen pantaan laitettuna.

Yhden illan juttu - vihreä tuubihuivi oli tosi nopea tehdä.

Kesällä (LANTTILASTA!) ostetuista langoista lähti muotoutumaan isoäidinneliö, vähän isommassa mittakaavassa. Nyt vaan uhkaavasti alkaa lanka loppumaan, enkä oikein tiedä, että pitäisikö tämä purkaa - tuleekohan siitä edes mitään?

Tätäkin rose-lankaa on kaksi kerää vielä täysin käyttämättä - piti ottaa instagramiin hieno kuva, mutta sitten en keksinytkään langoille käyttötarkoitusta! No, joskus vielä tulee työ, johon tämä lanka on juuri täydellistä, ja sittenhän sitä löytyy jo valmiiksi.

Ysiluokalla neulottu tyynynpäällinen pääsi yhtenä lauantai-iltana otettuun tunnelmakuvaan mukaan. Isoin neulomani asia!

Eilen illalla keksin laittaa maalattuun pilttipurkkiin puikkoja ja koukkuja. Nyt se on lipaston päällä, ja jotenkin aika hauskan näköinen!

tulevaisuuden tyyliä ja taloudelliset mahdollisuudet

Tulevaisuuden tyylistä on paha mennä sanomaan oikein mitään. Kolme vuotta sitten, seiskaa aloitellessani, en olisi uskonut näyttäväni joskus tältä

tai tältä.

Pukeuduin ihan siisteihin vaatteisiin totta kai silloinkin, ehjiin ja puhtaisiin, koska se on aina kuulunut meillä tapoihin. Tyylillisesti ne vain olivat muita kolme vuotta jäljessä. Kävelin koulun käytäviä lenkkareissa (eikä siinä muuten mitään, mutta ne ei olleet uudet ja puhtoiset vaan muutamalla lenkillä käyneet, vähän jo tummuneet). Korkokengät oli ihan outo käsite, ja kaikki koulun juhlat tallustelin jossain tasapohjaisissa kengeissä. En käyttänyt mitään meikkejä. Talvet häpesin pihakengissä, kun kaikilla muilla oli hienot saapikkaat - en vaan osannut pyytää semmoisia, totta kai olisin saanut sellaiset.

Jossain vaiheessa se muuttui, aloin itse tiedostaa että voisi ehkä tehdä asialle jotain ja vähitellen tein. Yhdeksännellä luokalla ostin ensimmäisen ripsivärini ja käytin sitä sitten joka päivä, kun se oli niin hienoa. Muutenkin tyylini oli jo kehittynyt parempaan suuntaan - yksi iso asia siitä tosin puuttui. En ollut tarpeeksi rohkea pukeutumaan omaperäisesti, mutta onneksi nyt on sitäkin!

Nykyisin pukeudun mielestäni kivasti. En häpeä koulun käytävillä vaatteitani, ja joskus kopistelen jopa korkokengillä. Hameiden käyttö on lisääntynyt (jesjes) ja rohkeus muutenkin. Sitä ripsiväriä ei kyllä enää tule laitettua joka päivä, eikä oikeastaan mitään muutakaan. (siksi olenkin järkyttynyt nyt seiskalla olevasta pikkusiskostani, joka selittää miten joka aamu menee aikaa meikkaamiseen ja hiusten laittamiseen - pitäiskö mun myös? ei pitäisi) Kolme vuotta sitten en olisi uskonut olevani pukeutumisen kanssa tässä pisteessä - miten siis voisin nyt ennustaa, että miten pukeudun tulevaisuudessa?

Kuitenkin muutamia isompia perusasioita on helppo sanoa. Tulen varmasti hyödyntämään vanhemmiltani saatuja pukeutumisvinkkejä. Enemmän äidiltä, mutta myös isältä on tullut aiemmin mainitsemiani erittäin hyviä neuvoja, joita noudattamalla ei näytä mauttomalta - tyyli jokaisella on kuitenkin oma. Uskon siihen, että vaatekaapissa pitäisi aina olla muutama tietty vaatekappale, esimerkiksi musta pitkähihainen tai pikkumusta (no en nyt ihan omista mutta ehkä tulevaisuudessa!).

Taloudellisista mahdollisuuksista sitten. Mahdollisuuksiahan on ostella vaatteita normaaleista vaatekaupoista. H&M ja Seppälä ovat paikkoja, joista ostan toisinaan vaatteita, Lindexistä en juurikaan. Esprit, Vila.. kyllähän näitä on. En kulje Guessin vaatteissa ympäri vuoden, se kävisi liian kalliiksi, mutta eipä sille ole tarvettakaan. 

Kirpputorit ovat silti muodostuneet tärkeimmäksi vaateostospaikaksi (tietyissä rajoissa totta kai, jotain asioita nyt vain on sellaisia että ne ostetaan kaupasta eikä käytettynä). En oikein edes jaksa enää käydä tavallisissa vaatekaupoissa (onneksi äiti jaksaa), vaan etsin vaatteita tosiaan mieluummin kirpputoreilta. Saa taatusti omaperäisempiä vaatteita, joita ei ole joka toisella vastaantulijalla. Hinta on yleensä kohtuullinen ja monenlaista tavaraa on mahdollista ostaa täysin käyttämättömänä!

Yllä näkyvät kengät ovat molemmat Lanttilasta, käyttämättöminä. Ruskeat maksoivat 8€, mustat 9,50€. Kannoin ne kassan kautta tyytyväisenä kotiin, ja laskeskelin samalla rahallista säästöäni. Aika paljonhan näissä pystyy säästämään! 

Monessa aiemmassa (ainakin muutamassa) postauksessa olen maininnut, että "nyt tämä vaate muuten on Lanttilasta/Cetorilta". Ja niinhän se alkaa olla, kaikki pikkurahat vaihdan mieluusti ehjiin ja kauniisiin, rippusen verran omaperäisempiin vaatteisiin. tai kenkiin tai laukkuihin taitaitai

haaveita

Vanhojentanssimekko. Kun yhdeksännellä luokalla ollessani kuulin, että Tipalassa näitä tehdään itse, yllätyin. En tajunnut, että joku voi olla niin lahjakas! Joku niin nuori ihminen, ja vielä noin hieno vaate - en edes osannut ajatella, että joku ihan  oikeasti tekee näitä itse. 

Joka tapauksessa siitä lähtien se on ollut yksi iso unelmani. Olen miettinyt sitä aika paljon. Ehdottomasti olkaimellinen mekko - on tosi nolon näköistä, kun kesken tanssin pitää nostella mekkoa tosi näkyvästi (kyllä se näkyy, ei ole huomaamatonta vaikka voisi kuvitella). Tietystikin jos sellaista osaa pitää päällään, ei mitään vikaa ole. Itsestäni vaan tuntuu, että olisi "turvaton" olo - pelkäisin koko ajan, että kohta se tippuu. Joten, jotain joka menee olkapäiden yli! Sen kanssa voi tietysti käyttää mielikuvitusta, kuten kollaaseissa näkyy. Keltainen ei värinä tuossa mekossa miellytä, mutta sen kukallinen olkain on mielikuvituksellinen. 

Sitten helma ja väri - ei mitään liian ihonmyötästä helmaa, sellainen muhkea olisi aika kiva! Toisaalta kuvissa näkyvät helmat miellyttävät kaikki silmääni, niitäkin on niin monenlaisia. Kukkakuosillinen on malliltaan ihana ja kangas on tosi nätti, mutta yksivärisessä taas on oma viehätyksensä. Punainen olisi niin ihana!

Oikeastaan tämä on aika pelottava asia. Se on jo kässän kolmoskurssi, välissä on enää _yksi_ kurssi ennen sitä! Mistä ihmeestä kehitän itselleni sellaiset taidot, että kykenen ompelemaan täydellisen mekon? Sillä sitä sen pitää olla! Miten muka voin onnistua siinä, kun yksinkertaisessa hameessakin tarvitsen ohjeistusta suorien saumojen ompelemiseen. Ja yksi kurssi, miten sen aikana voi saada aikaan jotain tuollaista? Ainakaan minä? mitä jos kangas menee pilalle, leikkaan ison reiän keskelle tai jotain muuta? entä kaavat, millä taidolla ja mielikuvituksella sellaiset pitäisi osata tehdä? 

Villapaita. Ihana punavalkoraidallinen Tuutikki-villapaita on ollut haaveena jo vitosluokasta lähtien, nyt lukiossa taitaa olla sopiva hetki sen toteuttamiseen! Haluan eri mallisen kuin tässä kuvassa, tämä vain havainnollistamassa tätä ihanaa väriyhdistelmää (+ toi näyttää ihan puuvillaneuleelta). Tämä ei pelota ollenkaan niin paljon kuin tuo mekko - itseasiassa uskon kykeneväni tähän ihan hyvin!

Pitkänpitkät harmaat villasukat, nämäkin itselleni. Ainakin puolet langoistakin on jo valmiina, joulun jälkeen taidan hankkia lisää ja sitten neulon nämä ihanat! En malta odottaa!

kuvat weheartit