must-see taidenäyttely

Vilja kiinnittelemässä sen upeita ja mahtavia töitä - miten tosta vitriinistä tulikaan niin kivan näkönen! Täynnä erilaista sukkaa ja lapasta, se oli niin mahtavan eläväisen näköinen ja pääsi nyt kyllä taidot esille tässä! Nuppineulojen etsiminen tuotti vähän vaikeuksia, niitä meni tuohon vitriiniasetelmaan aika monta..

Näiden (krhm) hyvälaatuisten kuvien tarkoituksena on esittää, että sain itsekin oman vitriinikaapin täytettäväksi. Epämääräiset valkoiset laput näyttävät luonnossa ihan hyviltä, ja ne ovat siis kertomassa että mitä missäkin on. Ylhäällä lukee "lempivaate", vihreän hameen päällä "alkuperäinen hame" ja kurssin tuotosten vieressä "versiot", oikeassa laidassa taas pientä blogimainostusta.

Tämä postaus on nyt virallinen päätös tälle portfoliolle ja kässän kurssille. Työt on nyt esillä ja kässästä komeilee nyt kymppi sekä Viljan että omassani jaksotodistuksessa, ensimmäistä kertaa ikinä. Mä tein niin oikean valinnan, kun tulin Tipalaan. 

Vaikka tämä portfolio olikin tässä, taisin innostua tästä asiasta. Mun yksinkertaisissa sukissa ei toistaiseksi ole paljon postailtavaa, mutta täytän sitten tätä kaikella muulla tässä välissä, eikös niin?

valmista tuli!

Ihan ensimmäiseksi lähdin kangasvarastoon etsimään hameeseen sopivaa kangasta. Parakissa oleilun takia kankaat oli pakattu muovilaatikoihin, enkä osannut alkaa etsimään. Katsoin tuloksetta monta laatikkoa, eikä mitään miellyttävää löytynyt. En oikein ollut edes perillä siitä, että millaista kankaan olisi oltava. Onneksi muutamalla muullakin oli tämä ongelma, ja opettaja oli myös etsimässä kangasta. Ilman opettajaa en olisi tätä kangasta löytänytkään - se oli ihan eri paikassa kuin mistä olin etsinyt. En oikein aluksi tiennyt, pidänkö kankaasta paljon vai vähän vähemmän. Pienen tutustumistuokion jälkeen tajusin, että käsissäni ollut kangas oli ehkä ihanin näkemäni!

Kankaanpalasessa ei tietystikään ollut mukana tarkempia tietoja siitä, että miltä ajalta se on, tai mitä materiaalia se on. Opettajani ja itseasiassa myös mummini ovat molemmat sitä mieltä, että se on villakangasta, ehkäpä 70-luvulta.

Ihana inspiraationlähteeni Vilja suostui toimimaan mallina hamettani kuvattaessa. Mahtavaa! Kyseessä on siis Gudrun Sjödenin hameen mallilla tehty uusi hame, ja onnekseni siitä tuli ilman jatkuvia välisovittelujakin täysin sopivan kokoinen. Tässä on samat hyvät asiat, mitkä alkuperäisessäkin hameessa - pituus riittää, hameessa pystyy hengittämään ja tietyissä tilanteissa tämäkin kelpaa juhlissakin. Tämän onnistumiseen olen siis tyytyväinen (eikä se tietenkään näyttäisi yhtään niin hienolta, ellei olisi näin hyvää mallia).

käskyn "Hanna hymyile" kelvollisin tulos

Sitten lähdin etsimään uutta kangasta. Kurssia oli jäljellä kahdeksan 75-minuuttista, joten minulla oli ihan hyvin aikaa. Etsin taas tovin tuloksetta, kunnes muistin luokan pöydällä olleen farkkukasan, ja sain idean farkuista tehdyistä hameesta. Hiihtelin luokkaan ja esitin mielestäni erinomaisen ideani opettajalle - sain kannatusta ja ryhdyin siis työhön.

Tein siis itselleni ohjeet edellisen hameen perusteella, ja ryhdyin toimeen. Leikkasin farkuista suikaleita, ja sitten ompelin ja saumuroin ne yhteen pitkäksi kappaleeksi. Ohjeessa käskettiin leikata toinen kappale keskeltä kahtia, mutta en silti tehnyt niin - selvisi ilman turhaa leikkelyäkin. Tämän hameen tekeminen oli hauskaa. Osittain sen takia, että tiesin jo, mitä teen - osittain taas sen takia, että materiaalina vanhat farkut olivat todella innostavat. Näistä pitää keksiä jotain muutakin, taidan kaivaa meidän kotona olevan ompelukoneen esiin ja pistää farkut palasiksi!

Tämä hame ei sujunut ihan mutkitta - ompelin aluksi liian pienen vyötärökappaleen, enkä mahtunut hameeseen sisään tai sieltä kunnolla uloskaan. Niinpä otin pyörän alle ja kaahailin mummille, ja mummin kanssa korjasimme hameen. Purimme vanhan vyötärökappaleen ja vetoketjun pois, ja laitoimme uudet tilalle. Edellisestä poiketen tässä mallissa vetoketju tulikin eteen, vyötärökappale oli korkeampi ja piste i:n päälle on kollaasin oikeassa yläkulmassa näkyvän läpän alla oleva hakanen (tarkemmin näkyvillä vasemmassa yläkulmassa)

Tätä mallia oli kiva tehdä ja ompelu pitkästä aikaa oli oikein mukavaa, taidan tosissaan kaivaa sen kotona olevan ompelukoneen esiin ja polkaista mummille vähän useamminkin :)

better than all the rest

Tässä se nyt on, kaikista parhain, lempivaate. Hame on Gudrun Sjödenin mallistoa, ja olen sen tosiaan äidiltäni saanut. Äitini taas on saanut sen veljensä vaimolta, ja siitä pidemmälle en hameen historiaa tiedäkään - onko se ostettu uutena vai tullut hänellekin jostain käytettynä. 

Kaikista parhain asia tässä hameessa on sen malli. Kauniisti rypytetty helma, jossa kangasta on tarpeeksi. Helma pyörähtää niin kauniisti, juuri niin prinsessamaisesti kuin lapsena prinsessaleikeissäkin! Takana oleva vetoketju mahdollistaa sen, että hameen saa helposti päälle ja se asettuu kauniisti.

Kiinnitin huomiota hameen sisällä olevan lapun tekstiin vasta opettajan kysyessä, että lukeeko siellä jossain suunnittelijaa. Katsoin lappua jotenkin huolimattomasti, enkä oikein meinannut saada selvää - lukiko siinä nyt Gudrun vai Gudrum, Sjöden vai Sjöder? Opettaja selvensi asian ja suositteli sitten googlettamaan suunnittelijan mallistoa, on kuulemma mielenkiintoisia vaatteita. Eipä ole toista samanlaista vielä kertaakaan kenenkään päällä vastaan tullutkaan.

Alhaalla vasemmalla näkyy hameen helmaa lähempää: kaunis koristenauha kiertää koko helman, ja alareunassa kulkee nauhan värinen pitsi. Oikealla taas näkyy hameen yläosan koristelua; kaksi kaunista kuvioitua koristenauhaa. Malli on tavallaan yksinkertainen ja kankaan pienet pisteet sulautuvat toisiinsa niin, etteivät ne pistä silmään. Juuri nämä ylä- ja alareunan koristukset antavatkin siis vaatteeseen sitä jotain, minkä takia se on niin omanlaisensa ja mieleinen.

(ei kannattanut silittää hametta kuvaa varten, turhaa sellainen, vai mitä?)

Sen värit - vihreä eri sävyissään - eivät muuten kuulu oikeastaan ollenkaan vaatevarastooni. Tässä hameessa ne kuitenkin miellyttävät silmää, tuntuu melkeinpä ettei tähän muut värit sopisikaan! Sanoisin siis, että ihanan erilaista vaihtelua (sinne ainaisen sinisen sekaan). Väriä antamassa mukana näkyy myös punaista, mutta siitähän kirjoittelinkin jo aikaisemmassa väripostauksessa. Useimmiten yhdistän tämän hameen mustan tai vaaleanruskean paidan (näkyvillä edellisessä postauksessa) kanssa. Kylmemmillä säillä pidennän paidan hihan pituutta pitkähihaiseen ja lisään sukkahousut - yleensä nekin mustat, välillä ruskeat.

Plussaa hameessa on ehdottomasti sen riittävä pituus! Kumarrellessa ei tarvitse pelätä, kyykistyä voi ongelmitta ja oikeastaan olemista ei muutenkaan tarvitse miettiä erityisen tarkasti. Pyöräilykin sujuu mutkattomasti, se on tärkeä asia myös. Lempihameeni ei ole turhan hieno koulussa tai muissa arkisissa tilanteissa käytettäväksi, mutta silti se on sen verran siisti, että käväisin toissakesänä se päälläni kaverin rippijuhlissa. Juhlissakin se on huoleton - hameessa voi ihan hyvin hengittää ja olla rennosti! :D