keskiviikko 20. marraskuuta 2013

valmista tuli!


Ihan ensimmäiseksi lähdin kangasvarastoon etsimään hameeseen sopivaa kangasta. Parakissa oleilun takia kankaat oli pakattu muovilaatikoihin, enkä osannut alkaa etsimään. Katsoin tuloksetta monta laatikkoa, eikä mitään miellyttävää löytynyt. En oikein ollut edes perillä siitä, että millaista kankaan olisi oltava. Onneksi muutamalla muullakin oli tämä ongelma, ja opettaja oli myös etsimässä kangasta. Ilman opettajaa en olisi tätä kangasta löytänytkään - se oli ihan eri paikassa kuin mistä olin etsinyt. En oikein aluksi tiennyt, pidänkö kankaasta paljon vai vähän vähemmän. Pienen tutustumistuokion jälkeen tajusin, että käsissäni ollut kangas oli ehkä ihanin näkemäni!

Kankaanpalasessa ei tietystikään ollut mukana tarkempia tietoja siitä, että miltä ajalta se on, tai mitä materiaalia se on. Opettajani ja itseasiassa myös mummini ovat molemmat sitä mieltä, että se on villakangasta, ehkäpä 70-luvulta.


Ihana inspiraationlähteeni Vilja suostui toimimaan mallina hamettani kuvattaessa. Mahtavaa! Kyseessä on siis Gudrun Sjödenin hameen mallilla tehty uusi hame, ja onnekseni siitä tuli ilman jatkuvia välisovittelujakin täysin sopivan kokoinen. Tässä on samat hyvät asiat, mitkä alkuperäisessäkin hameessa - pituus riittää, hameessa pystyy hengittämään ja tietyissä tilanteissa tämäkin kelpaa juhlissakin. Tämän onnistumiseen olen siis tyytyväinen (eikä se tietenkään näyttäisi yhtään niin hienolta, ellei olisi näin hyvää mallia).

käskyn "Hanna hymyile" kelvollisin tulos


Sitten lähdin etsimään uutta kangasta. Kurssia oli jäljellä kahdeksan 75-minuuttista, joten minulla oli ihan hyvin aikaa. Etsin taas tovin tuloksetta, kunnes muistin luokan pöydällä olleen farkkukasan, ja sain idean farkuista tehdyistä hameesta. Hiihtelin luokkaan ja esitin mielestäni erinomaisen ideani opettajalle - sain kannatusta ja ryhdyin siis työhön.


Tein siis itselleni ohjeet edellisen hameen perusteella, ja ryhdyin toimeen. Leikkasin farkuista suikaleita, ja sitten ompelin ja saumuroin ne yhteen pitkäksi kappaleeksi. Ohjeessa käskettiin leikata toinen kappale keskeltä kahtia, mutta en silti tehnyt niin - selvisi ilman turhaa leikkelyäkin. Tämän hameen tekeminen oli hauskaa. Osittain sen takia, että tiesin jo, mitä teen - osittain taas sen takia, että materiaalina vanhat farkut olivat todella innostavat. Näistä pitää keksiä jotain muutakin, taidan kaivaa meidän kotona olevan ompelukoneen esiin ja pistää farkut palasiksi!


Tämä hame ei sujunut ihan mutkitta - ompelin aluksi liian pienen vyötärökappaleen, enkä mahtunut hameeseen sisään tai sieltä kunnolla uloskaan. Niinpä otin pyörän alle ja kaahailin mummille, ja mummin kanssa korjasimme hameen. Purimme vanhan vyötärökappaleen ja vetoketjun pois, ja laitoimme uudet tilalle. Edellisestä poiketen tässä mallissa vetoketju tulikin eteen, vyötärökappale oli korkeampi ja piste i:n päälle on kollaasin oikeassa yläkulmassa näkyvän läpän alla oleva hakanen (tarkemmin näkyvillä vasemmassa yläkulmassa)

Tätä mallia oli kiva tehdä ja ompelu pitkästä aikaa oli oikein mukavaa, taidan tosissaan kaivaa sen kotona olevan ompelukoneen esiin ja polkaista mummille vähän useamminkin :)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti