Kyllä tietysti huomioin näiden julkkistenkin vaatteet aina sellaiset nähdessäni, ja muodostan niistä mielipiteen. Saatan saada jotain inspiraatiotakin, mutta aktiivisesti en seuraa. Enemmän pukeutumisesikuvaa minulle antavat ns. oikeat ihmiset, joita näen päivittäin ympärilläni.
Koulun käytävillä (varsinkin ihanassa Tipalassa) näkee erilaisia, rohkeita ja omaperäisiä pukeutujia - se on ihan mahtavaa! Ei ole niinkään sanottua, että kaikkien pitäisi ostaa vaatteensa uutuuttaan kiiltävinä H&M:n "uutuudet" -puolelta, vaan joukkoon mahtuvat niin kirpputorien suurkuluttajat kuin itse vaatteensa tekevät ihmisetkin (siinä on muuten jotain mitä tavoitella). Sellaiset ihmiset ovat pukeutumisesikuviani enemmän kuin mitkään kaukaiset julkkikset. Kaikista tärkein asia pukeutumisesikuvassani ei ole se, että hän käyttää vaatteita, jotka voisin itsekin pukea päälle. Tärkeintä on se, että hän käyttää niitä rohkeasti, välittämättä arvostelijoiden mielipiteistä. Se on hienoa.
Apu löytyy läheltä. 13-vuotias siskoni on mestaripukeutuja - hän löytää vaatteet tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja osaa katsoa asioita uusin silmin. Eli siis mikäli lempimekko on pesussa, asiasta selvitään silti - onhan vaatekaappi täynnä vaatteita. Ja jos totta puhutaan, kysyn vinkkejä välillä myös 9-vuotiaalta pikkusiskoltani.
Äitini on myös erittäin hyvä pukeutuja. Nauran välillä kavereiden jutuille heidän äideistään. "Taas se osti mulle vaaleenpunasen paidan, luuleeko se, että mä oon lapsi vieläkin? Oikeesti se ei kyl yhtää osaa ostaa mulle vaatteita!!!" Äidilläni on tapana aina välillä yllättää minut jollain vaatteella. Välillä se on paita, välillä housut, hame.. Kukaan tuntemani ihminen ei ole äitiäni tehokkaampi hyödyntämään kauppojen alennusmyyntejä! Jotkut kaverini myös kertovat neuvovansa äitejään pukeutumisessa - minusta ei olisi siihen. Toisinaan aamuisin kokovartalopeilin edessä pyörähtäessäni kysyn äidin mielipidettä vaatteistani, ja usein olen saanut rakentavia neuvoja ja käynyt vaatekaapilla uudestaan.
80-lukua ! :-D (ehkei - tai no olisihan se aika hauskaa ollut - kaikki tämän näköisinä kulkeneet?)
Perinne on myös tärkeä - enkä nyt puhu siitä, että heiluisin sukujuhlissa kansallispuku päällä (en ole kyllä ikinä varsinaisissa sukujuhlissa ollutkaan). Se on sitä, miltä meillä näytetään, kun ovesta lähdetään ulos.
Ihan ensimmäinen sääntö on aina ollut ehjää ja puhdasta. Huomautusta tulee sekä äidin että isän suunnalta, mikäli aamulla ilmaantuu aamupalalle rikkinäisissä tai likaisissa vaatteissa. Sellaista ei saa tapahtua.
Paita ja sukat samaa väriä on ensimmäinen tyylisääntö jonka olen äidiltäni oppinut. Aina se ei kylläkään mene näin - välillä on tilanteita että sukkien väri on hauska ottaa vaikka rannekorusta tai housuista paidan sijaan. Toisinaan jalassa on parittomat tai muuten vaan ihan vaatteista poikkeavat sukat (onneksi kengät/villasukat peittää).
Tilanteessa pukeudutaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kouluun ei tavallisena arkimaanantaina mennä juhlamekossa, rippijuhliin ei mennä shortseissa ja topissa, talvella kuljetaan toppatakin, pipojen ja hanskojen kanssa. Tämä on tärkeää! Olen muutamaan otteeseen nolannut itseni niin yli- kuin alipukeutumallakin, ja toivon, etten toista tätä virhettä enää kovin usein.
Älä ole kirjava kuin kissan nahka tai sitten älä pukeudu kuin joulukuusi viittaavat siihen, että nyt on liikaa eri värejä, kuoseja ja koruja päällä. Mauttomuuksiin asti ei voi pukea eri värejä päälle (jokainen varmaan määrittelee oman mauttomuusrajansa)
Tiukkaa huomautusta tulee myös siitä, jos vaikka toppi on liian paljastava tai shortsit ovat liian lyhyet. Tästä (kuten aikaisemminkin mainitsemistani!) säännöstä olen täysin samaa mieltä - mikään väriyhdistelmä tai ruokatahra ei ole mauttomampi kuin liian paljastava pukeutuminen. Ei mikään.
Juhlavaatteet juhlatilanteessa (ysiluokan kevätjuhla) ja leirivaatteet leireillessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti