lempivaatepohdintoja

Tehtävänanto lempivaatteesta ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se päällisin puolin vaikutti. Seisoin vaatekaapillani tovin, selasin vanhoja kuvia ja käytin aikaa keksiäkseni sen vaatteen, joka oikeasti olisi se kaikista ihanin. Materiaali vaikuttaa tottakai, ja käyttötarkoitus. Onko vaate mukava arkikäyttöön soveltuva, vai onko se juhlakäyttöön tehty vaate, jota pitää suojella tarkoin lialta ja hajoamiselta.

Olen myös alkanut uudestaan käymään kirpputoreilla. En muistanutkaan, että miten hyvälaatuisia vaatteita ja muita asioita sieltä löytyykään! Yllä olevan kuvan mekko on ostettu cetorilta muutamalla eurolla, ja mitään vikaa siinä ei ollut - ei reikiä, ei lähtemättömiä likatahroja eikä se edes ollut mistään venynyt!

Äidiltä tullut villapaita on kylmän talviaamun pelastus. Se on takuuvarmasti lämmin, ja korkeamman kauluksen ansiosta ei haittaa, vaikka huivikin unohtuisi kotiin. Jos uhkaa tulla kuuma, hihoja saa nostettua ylös. Kauluksessa ja paidan yläosassa näkyvä koristelu toistuu myös paidan molemmissa hihoissa, muuten paita on sininen ja siinä on kuvassakin näkyviä valkoisia kuvioita. Tämä paita oli lempivaatteeksi valikoituneen hameen suurin kilpailija.

Tässä vaate, joka loppujen lopuksi valikoitui lempivaatteekseni. Tämä hame on myös äidiltäni tullut, ja ollut kovassa käytössä. Se on mukavan tuntuinen päällä - kelpaa joissain juhlissakin käytettäväksi, mutta siinä voi silti hengittää. 

Jälkeenpäin huomaan, että vaihtoehtoina minulla oli vain joko hameita ja mekkoja tai yläosia - housut eivät käyneet mielessäkään. En oikein tiedä missä vaiheessa farkkutyttö muuttui enemmän hametytöksi. Ennen en olisi kehdannutkaan mennä kouluun hameessa (mekosta puhumattakaan), mutta eräänä aamuna ysiluokan keväällä päätin laittaa hameen, ja siitä se sitten lähti. Nyt olen alkanut kartuttamaan hame-, mekko- ja sukkahousuvarantojani, että selviäisin hame päällä talvellakin.